Varsan osto.

Hipposta lukiessani intouduin kirjoittamaan. Kuinka minä päädyin lopulta ostamaan varsan enkä valmista hevosta.

Innostus siihen lähti kun aikoinaan ratsastuskoulu jossa kävin tuli koulutukseen juuri 3-vuotiaaksi kääntynyt ratsunalku. Joka tulikin myöhemmin myyntiin. Tallin omistajan ehdotus ostaa se oli houkutteleva. Tuolloin en  kuitenkaan ollut varma osaamisestani ja siittä, että pärjäisinkö varsan kanssa. Vaikka minulla olisi ollut kyllä osaavia ihmisä ympärillä apuna. Tuolloin vielä kuitenkin päädyin ostamaan valmiiksi koulutetun hevosen. Tosin silti itselle jäi sellainen tunne, että vielä jonain päivänä ostan sen oman varsan.

Uuden hevosen osto alkoi tulla ajankohtaiseksi noin 7 vuuden jälkeen. Koska itse aloin pelätä hyppäämistä ja tuolloinen hevonen oli täysin estehevonen. Jolla kuitenkin väänsimme koulua alutasolle he A tasolla.  Liikkeet olisi kyllä riittänyt pidemmällekin, mutta hevonen ei kerta kaikkiaan syttynyt kouluradalla. Joten päätin sitten, että ostan itselleni kouluhevosen. En kuitenkaan pitänyt mitään kiireettä. Joten vain silloin tällöin katselin minkä laisia hevosia markkinolla oli. Lopulta yksi nuori heppa minulle tulikin vaihdossa, mutta harmikseni se olikin rikki. Vika oli semmoinen mikä ei tullut tavallisessa ostotarkastuksessa esiin. Vaan tuli myöhemmin koulutuksen edetessä. Joten sain haudata jälleen haaveni kouluradoista.


Talli jossa silloin pidin hevosiani oli syntynyt kaunis ja hyväliikkeinen kouluvarsa ori. Joka tulikin heti myyntiin ja siittä se kipinä taas lähti omasta varsasta. Kun tuntui ettei markkinoilta löydy terveydeltään sopivaa hevosta. Joten pienen harkinnan jälkeen lopulta päädyinkin, että ostan sen ja niin pieni 2 vko:n ikäinen hontelojalkainen varsa siirtyi minun omistukseeni. Tästä alkoi pitkä, mutta siitäkin palkitseva ja antoisa matka hevosen koulutuksessa. Aina kaikki ei ole ole ollut kuitenkaan helppoa. Varsinkin kun Kauhu ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä käsitellä. Se kyllä välillä testasi rajojaan ja omistajansa osaamista. Tämä toki oli odotettavissakin. Koska kuitenkin kyseessä oli varsa jolla on kilpahevoselle vaadittava luonne.

Ensimmäiseksi lähdin liikenteeseen kyselemällä osaavammilta hevosihmisiltä. Sekä otin itse selvää kirjallisuudesta ja netistäkin löysin jonkin verran tietoa. Sekä käytin jo ite opittuja taitoja hyväksi. Kuitenkin loppupeleissä käytäntö on opettanut paljon enemmän hevosen käytöksestä ja koulutukseta kuin yksikään kirja.

Pyrinkin kauhun kanssa siihen, että sitä varsana käsiteltiin 1 krt viikossa. Johon kuului perusasiat kuten harjaus, jalkojen nostelu, talutusharjoitusket ja yms..  Joskus oli vain mukava vain istua laitumen reunalla ja katselle hevosten käytöstä. Loppujen lopuksi kauhu on ollut kuitenkin nopea oppimaan uusia asioita. Välillä kuitenkin varsamaiseen tapaan piti välillä kunnolla testata, että onko se ihminen varmasti tilanteen tasalla. Toki kun oli vielä silloin ori niin tammat meinasi välillä viedä suuremman huomion. Alkuun minulla oli tavoittena viedä se oripäiville. Ne haaveet kuitenkin kariutui, kun Kauhu oli sen verran kovapäinen orina. Joten lopulta päädyin siihen, että ruunautan sen. Koska silloin touhuaminen on helpompaa. Toisena tavoitteena meillä olivat laatuarvostelut joihin me pääsimme.

Tänäpäivänä voin sanoa, että on asioita joita tekisin nykyään toisin. Yksi niistä on se, että tekisin ratsutuksen itse. Vein Kauhun koulutukseen muualle siinä asiassa. Enkä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Varoittavana esimerkkinä voin sanoa, että jos et itse ratsuta ole tarkka paikasta jonne varsan viet koulutukseen. Vaikka paikka olisi tuttu niin koskaan ei näköjään voi tietää mitä todellisuus voi olla. Koska itse jouduin tekemään ratsutuksen lopulta uudelleen. Ehkä kuitenkin parempi näin koska opin tuntemaan hevoseni vielä paremmin. Vaikka koskaan ei ole kuitenkaan hyvä, että joutuu uudelleen kouluttamaan. Näin olen saanut muokattua Kauhusta omanlaiseni.

Matka jatkuu yhä eikä oppiminen koskaan tulekkaan loppumaan. Edelleen tulee niitä oivalluksia ja ahaa elämyksiä. Myös se kun sanotaan, että oppii lukemaan hevosia paremmin. Pitää kyllä täysin paikkansa. Varsinkin omasta hevosesta jonka kanssa olen touhun aivan varsasta asti kyllä huomaan pienetkin muutokset käytöksessä ja pyrin korjaamaan asian heti kun ne huomaan. Kunhan vain  muistaa pitää mielensä avoinna. Asiolle joita hevonen tekee niin hyvässä kuin pahassakin niille löytyy aina syy ja seuraus. Hevonen kun ei osaa ajatella että teenpä tämän asian kiusallani.

Sen voin sanoa, että varsan- ja nuorenhevosen koulutus on opettanut minulle paljon enemmän hevosmiestaitoa. Sekä maastakäsittelystä vaikka itse pidän siinä asiassa vieläkin itseäni aivan lapsenkenkä tasolla. Enkä todellekaan tarkoita maastakäsittelyllä mitään narunpyörittämistä. Siittä olenkin kovin harmissani, ettei suomesta löydy juurikaan opettajia jotka opettaisi tuota maastakäsittelyä ilman narunpyöritystä. Toki siltäkin puolelta olen oppinut paljon, myös hyödyllisiäkin juttuja. Mutta maastakäsittely pitää kuitenkin sisällään paljon paljon muutakin. Joten itsekkin olen opetellut yritys erehdyksen kautta.

Suosittelen lämpimästi varsan ostoa jos vain rahkeet riittävät ja on kova halu oppia hevosista uutta. Sekä on mahdollisuus saada tarvittaessa apua ongelmiin.

Kuvapostaus.

Kuvakollaasi Kauhun matkasta aivan pienestä varsasta tähän päivään asti.



Kauhu emänsä Jessin kanssa.
 

 

 

 

 

Kauhu 1-v.

 

 

Kauhu 2-v

 

Kauhu 3-v.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäiset yhteiset koulukilpailut

Kauhu 4-v

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauhu 5-v.

 

 

 

 

Heippati rallaa. En ole hetkeen kirjottanut mitään. Vuoden vaihdekkin tuli ja meni. Viimevuoden lopulla ja tänä vuonna on kyllä tapahtunut paljon hyvää. Enkä oikein tiedä mistä aloittaisin.


Lyhyesti kertaus viime vuodesta. Viime vuoteen mahtuu kyllä kaikkee niin hyviä kuin huonoja muistoja. Kuitenkin kauden päätavoite tuli tehtyä eli starttasimme Kauhun kanssa lattareissa. Vaikka tie sinne ei menny ihan niin kuin piti ja jäi nuo treeanamiset hieman liian lyhyeksi. Kun itse onnistuin murtamaan sormeni niin pahasti, että se jouduttiin leikkaan. Onneksi tässä kohtaa rientää apuun ihana valmetajani Terhi joka ottaa toipumisen ajaksi kauhun hellään huomaansa.

Kun sain sormeni kuntoon niin sitten alkaa heppa oireilla etustaan. Onneksi se saatiin piikityksellä kuntoon ja treenit pääsivät taas jatkumaan. Valitettavasti tuo treenien puute näkyi lattareissa. Jossei muuta hyvää siittä reissusta jäänyt. Niin saatiin ainakin arvokasta kokemusta Kauhun kanssa.

Lattareiden jälkeen tein päätöksen, että nyt treenataan kotona ja tähdätään vasta ensikauden koulukisoihin. Varsinkin kun olen vaihtanut metodia. Joten nyt onkin hyvä satsata täysillä siihen ja opetella myös itse lisää tästä tyylistä. Niin että ymmärtäisin sitä vieläkin paremmin.


Todella iso mullistus elämässäni oli se, että ennen vuoden vaihdetta muutin ihan ikiomaan kämppään. Joten on aika kiruusta ollut tuon kämpän kanssa touhuillessa muuttoa ja yms...  Nyt näette ennen näkemätöntä kuva matskua kämpästä. Josta en ole ennen julkaissu kuvia missään. Ei voi muuta sanoa, että talo taitaa olla tämän järven komeimmalla paikalla. Sekä tämä paikka jossa talo on tulee mielen hyviä lapsuuden muistoja jo edesmenneen kummitätini kanssa. :) Nyt pidemmittä puheitta kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.

  Ulkopuolelta otettuja kuvia

 

 

 

 Sisältä otetut kuvat

 

Täytyyhän heppa tytölllä olla hevoskello.

Tunnelmia laatuarvosteluista!

Torstaina eli edellisenä iltana oli jo vilskettä ja hulinaa kuin pakkailin hevosen tavarat kasaan. Sekä tein sykeröt myöhään illalla jo valmiiksi. Sykeröt tein ompelemalla. Alkuun kyllä ajattelin, että mitähän niistä tulee ompelemalla, kun en ole niitä noin 10 vuoteen tehnyt. Lopputulos olikin hyvä vaikka itse sen sanonkin. Sekä illalla tai oikeastaan yöllä vielä kuunasin ja puunasin varusteita. Samalla laitoin vielä omat tavarat kasaan ja pakkasin kaikki tavarat autoon.

Meidän reissaamin alkoi perjantaina aamuyöllä klo 04:15. Jolloin lähdin kohti tallia matkalla vielä poikkesin ottamaan Elinan kyytiin, joka lähti meille hevosenhoitajaksi ja henkiseksi tueksi. Tallilta pääsimme lähtemään joskus klo 05:00. Perille Ypäjälle saavuimme noin klo 09:00. 

Perille saavuttua kävimme pikaisesti ilmoittautumassa kansliassa. Josta matka jatkui kohti kolmos tallia. Käytiin äkkiä katsomassa missä karsina on ja kuivikkeet sinne. Sen jälkeen K karsinaan, sekä heinät ja tarvittavat kamat karsinan eteen.

Meidän urakka alkoi ennen puolta yhtätoista. Ensiksi oli mittaus ja sitten eläinlääkärin tarkastus. Kello 10:30 alkoi meidän rakenne arvostelu. Joka meni melko hyvin. Tosin ei olisi malttanut seistä kauaa paikallaan. Koska tuomarit miettivät ja keskustelivat tosi pitkään. Pisteitä saatiin 8,8,6,7,7 yhteispistein 36 oli se nyt parempi mitä edellisellä kerralla saatiin rakennearvosteluissa. Joistakin kohdista olin kyllä eri mieltä arvosteluiden kanssa, mutta tämä on arvostelu laji, jossa toinen tykkää toisesta ja toinen taas toisesta.

Lauantaina päivä käynnistyi pikaisella aamupalalla klo 07:00 sen jälkeen tallille antaa aamuruuat. Olimme tänään koko päivän ensimmäinen ratsukko. Tai siis ensimmäisessä ryhmäratsastus porukassa ja ensimmäisenä.  Mikä ei ehkä ollut paras paikka meille. Täytyy kyllä sanoa, että ohjeistus kyllä kusi ja pahasti. Itse kun en ole ikinä ennen ryhmäratsastus ohjelmaa mennyt. Eikä alkuun annettu mitään ohjeita miten toimia niin olin pihalla kuin lumiukko. Myöhemmin kun kuuntelin niin jo annettiin ohjeita miten toimitaan. No rata meni kyllä niin ja näin itse taas jännitin ja meni rata melko huonosti. Käynti ja ravi meni ihan ok, mutta laukka oli ihan fiasko. Sitten illemmalla kun ratsastin uudelleen ja katselin päivällä otettuja kuvia huomasin, että  jännittäessäni jään könöttään etunojaan ja oikea käsi jää alaviistoon kuin rautakangeksi. Jolloin K menee pää vinossa ja laukassa se näkyi selkeästi vastusteluna ja kulki kuin muuli. 

Ryhmäratsastus ohjelman jälkeen oli vuorossa pieni estekoe, jossa oli kolme estettä yksi pysty ja kaksi okseria. K suoritti ne mallikkaasti, mutta kuskia alkoi taas hirvittämään. Tosin kauhu se vain meni esteistä yli välittämättä siitä mitä se kuski siellä selässä tekee. Arvoteluista saimme 7 ja 6,3 yhteensä siis 13,3 pistettä. Varmasti oltaisiin saatu vieläkin paremmat pisteet, jos olisin itse uskaltanut ratsastaa paremmin.

Sunnuntai eli päätös päivä jolloin mentiin koulurata ihan yksitellen. Tänäänkin starttasimme ensimmäisenä klo 09:00. Koska edellinen päivä meni ihan pipariksi. No tämän päivä meni vielä huonommin ja meno oli tosi jännittynyttä, kun hiukankin yritti jotain pyytää jännittyi vielä enemmän ja oli kuin viulunkieli. No oli radan aikana pätkiäkin joissa k meni melko nätistikin. Mutta meidän osalta jäimme viimeisiksi tosin olin hieman yllättynyt kuitenkin meidän pisteistä. Itselleni olisin antanut, joka kohdasta nollat. 

Tämä oli kuitenkin mahtava kokemus molemmille. Varsinkin kun oltiin näin kovassa seurassa. Olen kuitenkin ylpeä, että ratsastimme koko tapahtuman alusta loppuun asti. Kaikki eivät sitä kuitenkaan valitettavasti tehneet  eli vetäneet tuota rumbaa loppuun asti. Sekä olemme saavuttaneet tämän kisakauden päätavoitteen eli startata laatuarvosteluissa. 

Erittäin iso kiitos kaikille tukijoille ja huoltotiimille, jotka ovat kotona auttaneet Kauhistuksen lihashuollon kanssa, valmentajille ja kavioden huollosta hulehtineelle Tommille. Sekä myös K:n estetreenareille Miialle ja Miisalle. Tietenkään tallinomistajan hyvää hoitoa unohtamatta. Teidän kaikkien ansiota on, että ylipäätään pääsin starttaamaan laatuarvosteluissa! :)

Kauhu kiittää! :)

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kauteen ja harjoitellaan vain enemmän ja enemmän. Sekä aloitamme ensikauden puhtaalta pöydältä ja paremmalla onnelle.