Uudet tuulet puhaltaa.

Olemme kauhun kanssa nyt siirtyneet käyttämään kokonaan Pavo rehuja. Maanataina kävin hakemassa noita rehuja lisää Kiviniityltä Sastamalasta. Siirryin näiden rehujen käyttäjäksi. Koska ne ovat laadukkaita ja tuntuu sopivan kauhulle hyvin. Sekä päiväannokset ovat pieniä riippuen myös rasituksen määrästä. Jolloin pääpaino ruokinnassa on hyvällä karkearehulla niin kuin pitääkin.

Käytössä Pavosta:

Pavo Energy control

 Pavo SportsFit

Pavo Vital complete

 

Pavo e´lyte

 

Käytiin valmennuksessa viimeviikon tiistaina. Sitä ennen oltiin jalasjärvellä koulukisoissa Jonka jälkeen kauhu meni lihaksiltaan täysin jumiin. Ilmeisesti tuo kaksi luokkaa oli vielä liika jolloin kaveri väsyi enemmän, jonka vuoksi tuota maitohappoa alkoi kertyä liikaa lihaksiin. Kauhu sai hierontaa ja muutaman vapaapäivän jonka jälkeen hevonen oli kuin uusi. Ongelmat oikeassa kierroksessa ovat vähentyneet ja laukkakin nousee nyt heti oikeana. Tiistain tunnilla tosin nyt kiinnitettiin enemmän huomiota minun ulkokäteen, kun tuppaan hieman tekemään liikaa tuolla sisäkädellä. Vaikka pitäisi tehdä enemmän suoristavia ohjasapuja ulko-ohjalla. Sunnuntaina itsekseen ratsastaessani rupesin kiinnittämään enemmän huomiota tuohon istuntaani. Esim. avoa ratsastaessa heitän istuntani aivan ihme kieroon. Heti kun keskityin istumaan suoraan niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan, kun sai oikean osoitteen. Heti alkoi sujumaan avot ja pohkeenväistötkin paremmin. Aikaahan se vie, että opettelee vanhasta erittäin huonosta tavasta pois. Sekä laukatessa pitäisi taas luottaa vain omaan perstuntumaan koska on väärä tai oikea. Tunnen kyllä perseessä, että onko väärä vai oikea, mutta silti pitää varmistaa kumartamalla eteen päin ja katsoa etujaloista.

Kisoista sen verran, että lopultakin tulokset tulivat ja olin ensimmäisessä luokassa viimeinen ja toisessa olin jo viides.  Sekä samalla osallistuin Jara cupiin jossa olen ensimmäisen osakilpailun jälkeen kolmantena. Tarkoitus olisi osallistua niihin kaikkiin. Sekä koittaa pärjätä myös noissa muissakin osakilpailuissa.

Eilen oltiin maneesilla tunnilla puomi treenissä. Puomit Kauhu meni erittäin mallikkaasti ensin käynnissä ja sitten ravissa ja lopulta laukassa mentiin ensin yhtä puomia ja sitten lisättiin myös toinen, joka meni myös todella hyvin ja pystyi todella hyvin puomien välissäkin lyhentämään. Sekä lopuksi hypättiin pientä. Jopa minä estekammoinen ihminen joka on vannonut, etten hyppää muuta kuin maahan kaivettuja esteitä. Mentiin peräti 70cm. Ensimmäisellä hypyllä tuli esille taas vanha ihme tyylini, joka tuli silloin kun aloin jännittään/pelkään hyppäämistä. Sitten viimeisillä kerroilla hyppäsin aivan rentona tekemättä mitään ylimääräistä niin kuin ennen muinoin. Voi niitä aikoja... :) Tunnista vielä sen verran, että huomasin nyt itsekin peilistä katsoessa, että  kakara on alkanut yhtäkkiä melomaan. Mitä kauhu ei ole ennen tehnyt. Eikä nyt ihan ilman kommelluksia tunnilta säästytty. Eiköhän juuri meidän kohdalla toisessa päädyssä tipahti maneesinkatolta lunta ja siitäkös tuo nuori herra otti jalat alleen ja lähti laukkaan komeiden sivuaskelten saattelemana puoleenväliin maneesia. Ennen kuin suostui pysähtymään ja rauhoittumaan.

Eilen kauhu sai myös maistaa hiukan uusia rehujaan. Tosin vastaanotto ei ollut ihan niin kuin kuvittelin. Pari suullista otti ja ilme oli sen näköinen, että et oo tosissas, että mun pitäisi tätä syödä. Kokeilin laittaa sitten liotettua pelaavaa siihen joukkoon niin johan alkoi herralle kelpaamaan.

Valmennusta ja kisailua.

Vihdoinkin on  tuo viikon kestänyt kuumeilu takana. Torstaina oltiin jälleen valmennuksessa. Kauhu meni melko hyvin. Laukka edelleen takkuilee varsinkin oikeaan kierrokseen nostelee väärää vaikka kaikki avut tulisi oikein ja täsmällisesti. Sekä yrittää rynniä lapa edellä pois ympyrältä. Meinattiin mennä kertaalleen aidasta läpi, kun ei reagoinut pohjeapuun taaskaan lainkaan. Lopuksi vielä kuvia tunnilta.

Lauantaina oltiin Jalasjärvellä seurakoulukilpailuissa. Hyväksyttyä tulosta lähdettiin hakemaan ja niin meni molemmat ohjelmat läpi. Itseasiassa ne meni todella hyvin verrattuna aikasempiin kilpailuihin. Verkassa jo tuntui todella hyvältä, eikä tällä kertaa kytännyt yleisöä juuri lainkaan. Verryttelystä tein jo kotona päätöksen, etten ota laukkoja ollenkaan koska eka kouluohjelma oli käynti ravi luokka. Päätös näytti olevan aivan oikea. Ekarata meni suht hyvin. Alkutervehdykseen tullessa oli hiukan kuriton ja yritti hyppiä pystyyn tosin vain hurjat 5 cm taisi etujalat nousta maasta. Koska oli sitä mieltä, että minähän en tuomaria kohti lähde. Kun kaveri jää toiseen päähän. Harmittavia tahti rikkoja tuli välillä ravin sisällä ei oikein ravannut samaa tahtia.  Kerran oli sitä mieltä, että yleisöä kohti ei voi mennä. Joten rataleveyssuuntaan leikkaalla ollut pysähdys oli kovin hätäinen. Käynnissä oli hieman alitempoinen. Mutta ravissa muuttui hiukan paremmaksi, mutta mentiin ajoittain hiukan liikaa kuolaimen takana. Tuloksena kuitenkin 71 p. olisko prosentit ollu joku 54% ja risat.

Toinen luokka meni huomattavasti paremmin. Verrytellessä meni hyvin käynti ja ravi ja laukka vasempaan kierrokseen. Mutta oikeaa laukkaa ei suostunut nostamaan, kuin ehkä kerran oikein koko verkan aikana. Vaikka kaikki avut olivat oikein tehty ja ajoitettu. Kakara oli jo hieman väsynyt jo ekan radan jälkeen. Tahti pysyi nyt paljon paremmin ravissa. Muutenkaan ei mennyt ihan niin kuolaimen takana, mitä meni ekalla radalla. Sitten taas radalla se nosti molemmat laukat oikein. Kummallinen heppa kun verkassa ei nosta oikella oikeeta laukka, mutta radalla sitten nostaa. Tästä luokasta tuloksena oli 95 pistettä ja 59,38%

Verryttelystä

Sunnuntaina kauhua kävi eräs tuttu hieromassa. Joka totesi, että koko vasenkylki on aivan kuin kiveä hieroisi. Varsinkin lapa, kaula ja persusta oli pahimmat. Sekä selässä juuri siinä kohtaa mihin kuskin paino tulee oli molemmin puolin kipeä kohta. Jonka takia ei ole ollut ihme jos ei halua sitä laukkaa nostaa oikeassa kierroksessa sekä muut ongelmat siinä kierroksessa johtuvat siitä. Itse olen tietenkin lisännyt ongelmaa. Koska molemmille tuo oikea kierros on huonompi, jonka vuoksi sitten tuppaan menemään sitä helpompaa suuntaa. Epäilen myös lisäksi sitä ,että tuo satulakin on lisännyt jumitusta selässä. Koska jouduin menemään viikon verran huonosti istuvalla satulalla. Ennen kuin keksin hyvän kikka kolmosen millä nostaa satulaa vain edestä. Koska aikasempi kaari oli ihan liian kapea, joka puristi ihan liikaa lapoja ja esti etujalkojen liikkeen. Joten kaaren vaihto oli ihan pakko tehdä. Tämä nykyinen kaari on vielä hiukan liian leveä edestä. Sen vuoksi  satula painautuu liian kiinni hevosen selkään. Paitsi nyt kun laiton sinne retkipatjan palan vain satulan etuosan alle.

Harjoituksia ilman hevosta.

Tässä kaikille kokeiltavaa ilman hevosta tapahtuva harjoittelu. Varsinkin niille jotka runttaavat väkisin pään alas pelkillä ohjilla ja huitovat vielä raipalla eteenpäin. Kokeilkaapa miltä se teistä tuntuu. Kun liike ei tule takaa eteen niin kuin kuuluisi. Vaan se tulee edesta taakse niin homma ei voi toimia oikein. Eikä hevonen silloin kykene liikkumaan tarmokkaasti itse eteen päin. kuten valitettavan usein ratsastuksessa nähdään.

Tässä tulee harjoitus ja kertookaapa sen jälkeen miltä se teistä tuntuu.

Taivu eteenpäin lonkista niin, että selkäsi on samassa suunnassa lattian kanssa. Notkista sitten selkääsi, nosta leukaa ylös ja yritä kevellä. Matkit nyt hevosta, joka "makaa" kuolaimen yläpuolella. Huomaat, ettet voi astua kovinkaan pitkiä askelia ja että liikkuminen on kaiken kaikkiaan hyvin epämukavaa. Kuvittele sitten, että selässäsi on raipalla huitova ratsastaja, joka yrittää sitten tehdä sinusta atleettisemman, ja huomaat, että tässä asennossa on melkein mahdotonta liikkua millään muulla tavalla. Vedä sitten leuka sisään, ikään kuin ratsastajasi olisi pukenut sinulle gramaanit. Huomaat, miten ahdinkosi vain kasvaa. Taivu seuraavaksi lonkista eteenpäin niin, että selkäsi saa vähän pyöristyä. Taivuta hieman polviasi ja anna leukasi pudota rentona. Kun kävelet tässä asennossa, huomaat että liikkumisesi on paljon vapaampaa, koska "takajalkojesi" nivelet taipuvat paljon helpommin. Nyt pystyt atleettisiin suorituksiin, mutta heti kun selkäsi taas notkistuu, jalkasi käytännössä lukkittuvat paikoilleen.

Nyt ehkä ymmärrät tämän pohjalta, että kun hevosen selkä saadaan kohoamaan, sen takajaloille ikään kuin avautuisi lisää liikkumatilaa. Jos hevonen on selkä notkolla, se ei yrittämälläkään pysty astumaan kunnolla alleen, vaikka huitoisit sen raipalla mustelmille. Joka tarkoittaa sitä, että sinun on ratsastajana kyettävä tuomaan hevosen selkä ryhtiin, ennen kuin voit edes ajatella saavasi sen astumaan takajaloillaan runkonsa alle.

Suosittelen kaikkia lukemaan Mielekästä ratsastusta nimisen kirjan. Kirjassa on pureuduttu ihan perusratsastuksen ongelmiin. Kirjassa käydää hyvin esimerkein läpi mitä tehdään väärin ja kuinka se korjataan. Sekä annetaan ohjeita kuinka asiaa voi harjoitella myös ilman hevosta. Löytyy myös ratsastajien kommentteja. Miten heistä on tuntunut ratsastaessa, kun ovat oivaltaneet kuinka asia tehdään oikein.

Ratsastelua ja virheiden korjaamista.

Onneksi eilen kerkesin ratsasteleen. Koska tänään oli sit jo kuumetta, kun viikonlopusta asti ollut hieman flunssainen olo. Aamutalliakin piti sitkeästi yrittää tehdä vaikka kunto ei sitä oikeen kestänyt loppuun asti.

Eilen kävin ratsastamassa ja harjoiteltiin mitä viimeksi tunnilla tehtiin ja nyt sujui paremmin kun ymmärsin virheeni. Onneksi luin tuota Kyra K tekemää kirjaa ennen kuin lähdin ratsastamaan. Jota lukemalla ymmärsin mitä pitää korjata, jotta saan avotaivutuksen sujumaan paremmin. Eli minun pitää ratsastaa avossa vähemmän sisäohjalla. Vaan sen sijaan käyttää enemmän ulkoohjaa ja ulkopohjetta tarvittaessa. Asiahan on aivan perusasia, mutta kun on ratsastamatta kunnolla pariin vuoteen niin unohtuu ihan perus juttujakin. Ei siellä maastoillessa hirveesti tultu väännettyä. Eiköhän ne asiat pikkuhiljaa ala taas muistumaan mieleen.

Sekä sain toisen ahaa elämämyksen, kun tuo satula tällä uudella kaarella on hiukan vielä liian leveä ja toisella kaarella aivan liian kapea. Joten ajattelin ensin että romaani auttaisi, mutta eihän se auttanut vaan sama ongelma pysyi. Satula edelleen kippasi eteen jolloin herkästi rupesin istumeen kovin etunojassa ja jalat liian takana. Asian ratkaisin yksinkertaisesti vain retkipatjan palalla, jotta se hieman kohattaisi satulaa vain edestä. Siitä oli samantien suuri apu. Itse pystyin heti istumaan paremmin suorempana, eikä tarvinnut enää käyttää ylimääräistä energiaa ja voimaa pystyäkseen istumaan suorana. Heti Kauhukin oli paljon rennompi, kun kuski ei enää könötä siellä sään päällä. Muutenkin tuo retkipatjan pala oli paljon halvempi ratkaisu, kun ostaa joku kallis yli 100€ maksava erikseen myytävä satulan kohottaja. Jota ei hetken päästä tarvi käyttää lainkaaan. Alla kuva istunta virheestäni.



Punainen nuoli osoittaa kuinka istunta on liian etupainoin ja ylävartalo on aivan liian etukumarassa. Sininen nuoli osoittaa kuinka jalat ovat liian takana ja kantapäät aivan liian ylhäällä.





Tässä kuvassa painopiste on paremmin keskellä sekä istunta on suorempi. Jalka saisi olla aavistuksen edempänä ja kantapää samaten hiukan alemmas.



Laukatessa oikeaan kierrokseen huomasin kuinka rupean oikeallakädelle tekemään jotain aivan ylimääräistä. Kuten se jännitty liikaa ja lukkiutuu niin kuin krampin omasesti jolloin jousto katoaa ja jään kädellä vetämään liikaa. Kohta varmaan pitää tuo oikeakäsi sitoa johki etten pysty tekemään sillä mitään ylimääräistä liikettä. Ainoastaan jousto saisi olla. Tosin kokeilin Warwick Mcleannilta oppimaani tekniikka. Eli otin jalustin hihnan toisen pään ohjan lisäksi myöskin käteen, jolloin tulee vain jousto liike kädestä. Siksi että käsi jää väkisinkin seuraamaan hevosen liikettä. Idea oli ihan hyvä, mutta mulla on niin lyhyet jalustinhihnat, ettei oikein pysyny kädessä vaan lipes koko ajan. Joten ei onnistunut ihan niin kuin piti. Seuraavalla kerralla kokeilen yhtä toista juttua jolla on hieman sama vaikutus. Laitan kaksoisturpahihnan satulaan kiinni niin kuin sos hihnaksi eli se pujotettaan niistä lenkeistä mihin tulee rintaremmi kiinni. Mikä tämän idean juttuna siis on eli pidetään oikealla kädellä ohjien lisäksi siitä kiinni jolloin taas estyy ylimääräinen käden liike. Tai se käsi kumman kanssa on ongelmaa. Tässä esimerkki tapauksessa on vain oikeakäsi mainittu, koska se on suurin ongelma. Tämä tekniikka on kyllä helpompi näyttää kun kirjoittaa.

Blogin uusi ulkoasu ja valmennusta.

Tänään innostuin vähän muuttamaan blogini ulkoasua ja tein uuden bannerin missä on kauhun lisäksi myös capu. Yritän lähipäivinä myös päivittää capun omaa sivua. Mielipitetä saa antaa uudesta ulkonäöstä. Sekä ehdotuksia mistä aiheesta te lukijat haluisitte tietää/kuulla enemmän.

Eilen oltiin jälleen tunnilla kauhu kakaran kanssa. Kakara on hyvin jo ymmärtänyt miten liikutaan oikeinpäin. Harjoittelimme laukan nostoja ja uutena asiana opeteltiin avotaivutusta. Tunnilla kuitenkin Kauhu taas paljasti kovan luonteensa. Aina kun opettelemme jotain uutta asiaa niin hänen mielestään on kivaa tehdä kärpäsestä härkänen ja yritää esittä kaikki muut asiat mitä hän on jo oppinut. Sekä yrittää esittää rodeo heppaa hyppimällä pystyyn niin, että juuri ja juuri etukaviot nousee maasta. Molemmat olivat tunnin jälkeen aivan hiestä märkiä. Periksi en antanut vaikka mieli olisi välillä tehnyt, kun omat paikat huusivat jo niveaa. Lopulta kuitenkin kovatyö palkittiin ja kauhu antoi periksi ja ymmärsi uuden asian mitä siltä vaadittiin. Tällä kertaa ei laukan nostotkaan sujuneet kovinkaan mallikkaasti. Hieman oli kuitenkin jo parempi reagoimaan oikean puolen pohjeapuun. Kumpa tuo kakara keskittäisi kaiken ylimääräisen energiansa työskentelyyn ja siltä vaadittaviin tehtäviin. Niin voi mamma mia, mikä tykki sieltä vielä kuorituu.

Aina ei voi kuitenkaan kaikki heti onnistua sitä tämä hevosharrastus on aina välillä. Joskus tulee niitä vastoin käymisiä ja kaikki menee alamäkeen ja sit taas mennään ylämäkeen ja saadaan onnstumisen riemua, joskus jopa niistä pienistäkin asioista. Varsinkin noitten nuorten heppasten kanssa maltti on valttia. Pitää muistaa aina heti palkita nuoria hevosia, kun ne tekevät asian oikein. Sekä pitää itse olla johdon mukainen ja rohkaista nuorta hevosta yrittämään vaikkei se heti ensinmäisellä kerralla onnistuisikaan tai ymmärrä asiaa. Tästä aiheesta voisi tosin jatkaa loputtomiin. Ehkei tästä aiheesta tällä kertaa enempää.

Illalla kävimme vielä Seinäjoella akkaporukalla ell luennolla varsomisesta. Luento oli mielenkiintoinen ja aika tuntui lentävän kuin siivillä. Hieman meinaa taas tuo varsa kuume iskeä, mutta yritetään hillitä sitä.

Tässä vielä kuva aikaisemmin tältä viikolta. Itse voisi istua suorempana ja jalat näköjään käy ihan liian takana.

Koira elämää.

Nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa, myös jatkossa tuosta koira puolestakin. Kun kerta tässä blogissani pitäisi seurata, myös tuon capun kommelluksia.

Tosiaan toteutin myös yhden haaveistani vuonna 2011. Eli ostin oman koiran. Pitkään mietin, että minkä rotuisen otan ja lopulta päädyin ostamaan pitkäkarvaisen collien.

Aloitan kuitenkin aivan alusta. Eli haimme Valkoniityn cappuccinon "capu" Laitilasta asti koska lähempänä ei silloin ollut soopelin väristä collieta jonka värisen ehdottomasti halusin. Capusta toivonkin tulevan näyttelykoira ja tietenkin aivan ihana kotikoira. Näyttelyissäkin toki on tultu käytyä. Enimmäkseen vielä mach showssa. Olemme vasta kerran päässeet virallisiin näyttelyihin.


Meidän näyttely kausi tosin päättyi viime vuonna lyhyeen. Koska capu oli mennyt nielaisemaan noin 20cm pätkän fleecelelustaan, jossa oli vielä solmu. Se oli kulkeutunut suoleen, jonka seurauksena tuli todella paha suolitukos. Josta alkoi kamppailu elämästä ja kuolemasta. Päästyämme tampereella hakametsän pieneläinklinikalle Capu vaikutti hetken hieman virkeämmältä. Pääsimme todella nopeasti ell. Josta saman tien röntgeniin ja he meinasivat antaa vielä varjoaineainetta josta nähtäisiin missä tukos tarkalleen on. Mutta hän oli jo niin huonossa kunnossa ettei suostunut nielemään enää varjoainekuvaukseen tarvittavaa ainetta. Tila rupesi muutenkin huononemaan nopeasti joten päätettiin, että koiraa ruvetaan leikkaamaan heti. Koska ei ollut enää hetkeäkään hukattavana siksi, että henki oli enää hiuskarvan varassa. Pääsimme myös kotiin jo leikkauispäivänä, koska siellä ei ollut mahdollista olla koira yön yli. Tosin seuraavana päivänä kävimme vielä parkanon ell luona tiputuksessa jotta saataisiin vähän nesteytystä lisää, koska leikkaukauksessa se menetti paljon verta. Toipuminen oli pitkä mutta onneksi kaikki meni hyvin. Nyt on elämän iloinen ja terve koira. Joka nauttii täysillä elämästään. Josta me ihmisetkin voisimme ottaa mallia eli elää jokainen päivä täysillä niin kuin se olisi viimeinen.

Tänä vuonna emme ole vielä käyneet näyttelyissä. Suunnitelmissa on kyllä kierrellä vähän enemmänkin myös virallisissa näyttelyissä. Ainakin tällä tietoa olemma menossa Tampereelle ja Tuuriin. Siitä sitten lisää tuonnempana.