Tunnelmia laatuarvosteluista!

Torstaina eli edellisenä iltana oli jo vilskettä ja hulinaa kuin pakkailin hevosen tavarat kasaan. Sekä tein sykeröt myöhään illalla jo valmiiksi. Sykeröt tein ompelemalla. Alkuun kyllä ajattelin, että mitähän niistä tulee ompelemalla, kun en ole niitä noin 10 vuoteen tehnyt. Lopputulos olikin hyvä vaikka itse sen sanonkin. Sekä illalla tai oikeastaan yöllä vielä kuunasin ja puunasin varusteita. Samalla laitoin vielä omat tavarat kasaan ja pakkasin kaikki tavarat autoon.

Meidän reissaamin alkoi perjantaina aamuyöllä klo 04:15. Jolloin lähdin kohti tallia matkalla vielä poikkesin ottamaan Elinan kyytiin, joka lähti meille hevosenhoitajaksi ja henkiseksi tueksi. Tallilta pääsimme lähtemään joskus klo 05:00. Perille Ypäjälle saavuimme noin klo 09:00. 

Perille saavuttua kävimme pikaisesti ilmoittautumassa kansliassa. Josta matka jatkui kohti kolmos tallia. Käytiin äkkiä katsomassa missä karsina on ja kuivikkeet sinne. Sen jälkeen K karsinaan, sekä heinät ja tarvittavat kamat karsinan eteen.

Meidän urakka alkoi ennen puolta yhtätoista. Ensiksi oli mittaus ja sitten eläinlääkärin tarkastus. Kello 10:30 alkoi meidän rakenne arvostelu. Joka meni melko hyvin. Tosin ei olisi malttanut seistä kauaa paikallaan. Koska tuomarit miettivät ja keskustelivat tosi pitkään. Pisteitä saatiin 8,8,6,7,7 yhteispistein 36 oli se nyt parempi mitä edellisellä kerralla saatiin rakennearvosteluissa. Joistakin kohdista olin kyllä eri mieltä arvosteluiden kanssa, mutta tämä on arvostelu laji, jossa toinen tykkää toisesta ja toinen taas toisesta.

Lauantaina päivä käynnistyi pikaisella aamupalalla klo 07:00 sen jälkeen tallille antaa aamuruuat. Olimme tänään koko päivän ensimmäinen ratsukko. Tai siis ensimmäisessä ryhmäratsastus porukassa ja ensimmäisenä.  Mikä ei ehkä ollut paras paikka meille. Täytyy kyllä sanoa, että ohjeistus kyllä kusi ja pahasti. Itse kun en ole ikinä ennen ryhmäratsastus ohjelmaa mennyt. Eikä alkuun annettu mitään ohjeita miten toimia niin olin pihalla kuin lumiukko. Myöhemmin kun kuuntelin niin jo annettiin ohjeita miten toimitaan. No rata meni kyllä niin ja näin itse taas jännitin ja meni rata melko huonosti. Käynti ja ravi meni ihan ok, mutta laukka oli ihan fiasko. Sitten illemmalla kun ratsastin uudelleen ja katselin päivällä otettuja kuvia huomasin, että  jännittäessäni jään könöttään etunojaan ja oikea käsi jää alaviistoon kuin rautakangeksi. Jolloin K menee pää vinossa ja laukassa se näkyi selkeästi vastusteluna ja kulki kuin muuli. 

Ryhmäratsastus ohjelman jälkeen oli vuorossa pieni estekoe, jossa oli kolme estettä yksi pysty ja kaksi okseria. K suoritti ne mallikkaasti, mutta kuskia alkoi taas hirvittämään. Tosin kauhu se vain meni esteistä yli välittämättä siitä mitä se kuski siellä selässä tekee. Arvoteluista saimme 7 ja 6,3 yhteensä siis 13,3 pistettä. Varmasti oltaisiin saatu vieläkin paremmat pisteet, jos olisin itse uskaltanut ratsastaa paremmin.

Sunnuntai eli päätös päivä jolloin mentiin koulurata ihan yksitellen. Tänäänkin starttasimme ensimmäisenä klo 09:00. Koska edellinen päivä meni ihan pipariksi. No tämän päivä meni vielä huonommin ja meno oli tosi jännittynyttä, kun hiukankin yritti jotain pyytää jännittyi vielä enemmän ja oli kuin viulunkieli. No oli radan aikana pätkiäkin joissa k meni melko nätistikin. Mutta meidän osalta jäimme viimeisiksi tosin olin hieman yllättynyt kuitenkin meidän pisteistä. Itselleni olisin antanut, joka kohdasta nollat. 

Tämä oli kuitenkin mahtava kokemus molemmille. Varsinkin kun oltiin näin kovassa seurassa. Olen kuitenkin ylpeä, että ratsastimme koko tapahtuman alusta loppuun asti. Kaikki eivät sitä kuitenkaan valitettavasti tehneet  eli vetäneet tuota rumbaa loppuun asti. Sekä olemme saavuttaneet tämän kisakauden päätavoitteen eli startata laatuarvosteluissa. 

Erittäin iso kiitos kaikille tukijoille ja huoltotiimille, jotka ovat kotona auttaneet Kauhistuksen lihashuollon kanssa, valmentajille ja kavioden huollosta hulehtineelle Tommille. Sekä myös K:n estetreenareille Miialle ja Miisalle. Tietenkään tallinomistajan hyvää hoitoa unohtamatta. Teidän kaikkien ansiota on, että ylipäätään pääsin starttaamaan laatuarvosteluissa! :)

Kauhu kiittää! :)

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kauteen ja harjoitellaan vain enemmän ja enemmän. Sekä aloitamme ensikauden puhtaalta pöydältä ja paremmalla onnelle.

Täältä tullaan lattarit!

Nyt se on sitten virallista. Ilmoitin Kauhun Laatuarvosteluihin. Matka on ollut pitkä ja kivinen. Johon on mahtunut niin hikeä verta kuin kyyneliä. Välillä on vajottu myös totaalliseen epätoivoon. Nyt pitää vain uskoa, että kaikki on mahdollista ja pitää lippu korkealla. "If you have faith anything is possible" Kuten eräs hyvä urhelija sanoi ja vaikeuksistaan huolimatta pääsi lopulta huipulle.

Syysterveiset kaikille lukijoille!

Vielä viimeiseen asti on ollut jännitystä. Maanantaina jouduttiin käymään klinikalla teivossa, kun tuo K oli hieman epäpuhdas viimeviikon torstaina valmennuksen alussa. Jolloin kuitenkin vertyi ja epäpuhtaus hävisi, mutta ei siltikään ollut oikein oma itsensä koko tunnin aikana. Joten päätin viedä K klinikalle, että selviäisi mistä tuo johtui.

Maanantain klinikka reissu lyhyesti.

Diagnoosi: Taivutusreaktio/ yläosa oej, vej, otj, vtj. Ei reaktiota lainkaan. Taivutusreaktio/ alaosa oej, vej, otj, vtj.  Vej puolen asteen verran reaktio. Muista jaloista ei reaktiota. Muutenkaan ympyrällä tai suoralla ei mitään reaktiota.

Hoitona: Vej vuohis- ja kavionivel lääkittiin. 

Kotiohjeet: Tänään loppu päivä karsinassa. Sen jälkeen ulos normaalisti. 4 päivää käyntiä mieluiten maastossa ja viikonloppuna saa jo ravata suoria teitä ja isoja ympyröitä. Sen jälkeen taas saa liikuttaa täysin normaalisti.

Kiteytettynä eli oikeastaan ei löytynyt mitään maata mullistavaa löydöstä onneksi. Ongelma johtuu siitä, että tuossa kyseisessä etujalassa on hieman asentovirhettä vuohisen kohdalla, joka K:lla on ollut aina. Se on pysynyt kengityksellä hyvässä asennossa. Lisäksi ell sanoi, että kaviot pitäsi olla vielä isommat. Tosin suunta on jo oikea, kun on päästy minikengistä jo ykkösen kenkiin. Tavoiteena on saada ne siihen 2 kenkään kuten eläinlääkärikin kehoitti. Se ei kuitenkaan käy ihan hetkessä. Hiljaa hyvä tulee niinhän sitä sanotaan.

Samalla reissulla Käytiin Anskun kanssa hööksissä. Itselle mukaan tarttui riimu, riimunaru ja suora kuolain oliivirenkailla. Jota päätin kokeilla erään tuttuni ehdotuksesta. Koska kauhu tuntuu olevan niin herkkä tuon päänsä kanssa. Sekä sillä on myös matala kitalaki.

Alkuun vähän mietin mitä tästä tulee, kun saa vain mennä käyntiä. Onneksi poika on taas osoittanut kuinka fiksu osaa olla. Myös näillä kamalilla tuulisilla keleilläkin ja vieläpä maastossa. Sekä kokeilin tuota suoraa kuolainta. Ainakin käynnissä tuntui heti paremmalta. Hieman kuitenkin tuntuu vaikuttavan erilailla mihin olen tottunut. Kummasti kuitenkin jo käynnissäkin rauhoittui pään kanssa, mutta tuo kuolain vain korostaa enemmän sitä, että itsellä ei pysy tuntuma samanlaisena molemmilla ohjilla. Tosin sen olen huomannut jo aiemminkin, mutta nyt se tuli ilmi vielä selkeämmin. Sekä tuo sormen murtuma vaikuttaa siihen jonkin verran vieläkin huonontavasti. Muutenkin on varmasti tehnyt hyvää kummallekin tämmöinen kevyt jakso välissä.

Vieläkin lisää uusia uutisia. Koti tallilla vihdoinkin valmistui uusi talli. Keskiviikkona sai uusi talli ensimmäiset kuivikkeet. Torstaina Kauhukin pääsi sinne ensimmäistä kertaa ja ihmeteltävää kyllä riitti. Täytyi oikein muutaman kerran ruveta tärisemäänkin, kun niin jännitti.

Karsina ensimmäisen kerran purutettuna.

Stadikka ja kisailua!

Lauantaina: oltiin Helsingissä hevoset stadikalla tapahtumassa. Ihan jees tapahtuma, mutta järjestelyissä olisi  joiltakin osilta ollut paljon parannettavan varaa. Mutta oli kyllä silti hienoa olla todistamassa jotain näin historiallista tapahtumaa. 

Mitä tulee ostoksiin exposta tosiaan ei pitänyt ostaa muuta kuin estesatulahuopa. Mieleinenkin löytyi sitten lopulta kovan etsinnän jälkeen. Tosin mukaan lähti myös highneck sadeloimi, kylmäyssuojat, nimikyltti, kouluohjelma vihkonen, tussitaulu jossa oli lyhyen ja pitkä kouluradan kirjaimet.

Eilen: olin Kauhun kanssa yhdessä ensimmäisissä estekisoissa. Joihin ilmottauduin ihan hetken mielijohteesta ja hyvä näin. Luokka oli hurjat 40cm ja arv A.1.O. Luokka oli jo kova saavutus pahasti estekammoiselta kuskilta. Ennen verryttelyä tosin meinasi paniikki iskeekin, että mitä hittoa olen tekemässä. Verkassa onneksi panikoiminenkin loppui, kun pääsi vain hyppään. Eikä radallakaan jännittänyt juuri lainkaan. 

Kun saavuimme kisapaikalle huomasin, että radalla sitten olikin yhtenä esteenä muuri. Jollaista K ei ole ikinä ennen eläissään nähnytkään. Verryttelyssä ensimmäisellä kerralla mentiin kiemurrellen, sitten meinattiin mennä eka vasemmalta ohi sen jälkeen kova yritys vielä oikealta. Lopulta muuri sitten mentiin astumalla yli. Otin vielä yhden hypyn ja se onnistui paljon paremmin. Radalla K meni sen oikein mallikkaasti. Myös koko rata meni hyvin. Kuski tosin hieman liioitteli hypyissä mukaan menoa, mutta enpähän ainakaan jäänyt suusta kiinni. :D Tuloksena olikin nollarata. Isoin saavutus kuitenkin oli se, että kuski ylitti itsensä ja estekammonsa hyppäämällä kisoissa monen vuoden tauon jälkeen. Sekä Kauhu sai taas lisää arvokasta kokemusta.

Tänään: K oli jälleen Miisan treenissä. Poika meni hyvin ja K hyppäsikin ensimmäisen kerran jo 90cm! Joka ei tuntunut olevan kauhulle mikään ongelma. Sen tosin huomaa, että rutiini puuttuu vielä. Mutta se tulee vasta ajan ja kokemuksen myötä.

Lihotus missio!

En olekaan hetkeen siitä kirjoitellut. Lihotus on sujunut oikein hyvin. Nyt Kauhu on saanut todella reippaasti massaa päälle. Sekä karva ja jouhet ovat hyvä kuntoset ja kiiltävät. Edelleen olen sitä mieltä, että siirryttyämme kokonaan Pavo rehuihin alkoi silmiin pistävä muutos vasta tapahtua. Massaa alkoi tarttumaan ympärille  ja karvanlaatu on muuttunut vieläkin paremmaksi. 

Vihdoinkin Missio on tullut tiensä päähän ja homma on tehty tällä kertaa.

Tästä lähdettiin. (kesäkuu 2012)

Tässä lopputulos (elokuu 2013)