Heppailua ja uusia heppa tavararoita.

Tallilla käyty ja ratsastin noin 15 min, koska kauhu toimi erittäin hyvin. Tosin myös kuskin sormet alkoi jäätyä sen verran paljon, että ohjienpito oli jo melkein mahdotonta. Mitenköhän sitä taas tarkenee kun tulee kunnon talvi, jos nyt jo sormet jäätyy. ;) Uskottava se on, että tuo tuuli tekee tuosta pikkupakkasestakin heti purevamman.

Loppuun vielä uusia hankitoja. Eilen kävin hakemassa astian josta kauhu voi juoda kun se ei osaa käyttää vesikuppia. Tosin tänään meidän kaikkien yllätykseksi kauhu sitten yhtäkkiä osasi painaa vesikuppia, jotta saisi lisää vettä. Eli miksi en aikasemmin ostanut tuota vesiastiaa.

Sekä heräte ostoksena ostin uuden  Horse guard merkkisen satulahuovan. Ostin myös nahkaiset talviratsastushanskat. Mitään muutahan ei pitänyt ostaa. Vannomatta jälleen kerran paras.

Sekä uusi ratsastuskypäräkin tuli eilen tosin ei kauaa mennyt siinä la tilasin ja eilen jo tuli. Tänään heti testasin sen ja hyvä oli. Kyllä oli aikakin jo ostaa uusi kypärä koska vanha ehti olla jo yli 10 vuotta käytössä. Kyllä poijaat se potta on mailmaa nähnyt ja paljon kokenut. Useita kertoje suojannut pääkopan vaikka on pääedelläkin sieltä selästä muutaman kerran tultu.

Onnistumisen riemua tunnilla.

Maanantaina oltiin kauhun kanssa Terhi Vuorenmaan tunnilla. Mentiin puomeja, pientä ristikkoa ja lopuksi vielä sileällä työskentelyä.

Pikkupoika oli aivan mahtava sileällä. Alkaa jo pikku hiljaa liikkua oikeinpäin myös jo ravissakin. Sekä alkaa jo liikkua omalla moottorilla eteenpäin, ettei tarvi enää kovasti pohjeavulla pyytää. Nyt ei tarvinnut muuta kuin kevyesti pyytää.

Puomityöskentely sujui kun vanhalta tekijältä. Mutta ristikolla piti sitten joka kerta pysähtyä ja siirtyä käyntiin, jonka jälkeen meni jalka kerrallaan yli.

Lopuksi vielä kuvasatoa tunnilta.

Näköjään joskus kannanattaisi tehdä asiat itse.

Kauhistuksen lihottamis missio.

 

Marraskuu 2012

Tältä kauhu näyttää tällä hetkellä. Vielä edelleen tarvitsee massaa ja lihasta ylleen. Suunta on kuitenkin oikea. Pelkästään ruokintaan ei ole kiinnitetty huomiota vaan, myös varusteiden sopivuuteen on panostettu, sekä lihashuollosta on huolehdittu. Kauhistuksen lihashuollossa on ollut mukana raudanluja ammattilainen equiterapeutti Ismo Haapanen Horsewellistä.

Syyskuu 2012

Laidunkauden jälkeen syysykuussa. Huomattava parannus ja kauhu alkaa muistuttaan taas hevosta. Sekä oli jo sen verran massaa että kehtasi viedä näyttelyihin. Näköjään hyvälaatuinen laidunruoho ja ruokinnan muutokset ovat saanet jo parannuksen aikaan. Melko lyhyessä ajassa. Lihotus sessio sen kun tästä jatkuu.

kesäkuussa 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotiin tullessa näytti tältä. Järkytys oli suuri kun hyvässä lihassa lähtenyt hevonen oli muttunut liian laihaksi ja huonokuntoiseksi. Vaikka luulisi asian olevan päin vastoin, kun hevonen tulee ratsuttajalta takaisin omistajalleen. Ell soitettiin välittömästi tarkistamaan mistä tämä tila johtuu. Kakara tutkittiin perin pohjin ja otettiin myös verikokeet. Fyysisesti hevosesta ei löytynyt muuta vikaa kuin se että on aliravittu. Verikokeista kävi ilmi vain se, että proteiini ja rauta arvot ovat liian matalat. Mikä ei sinänsä ole mikään ihme tuossa kunnossa. Joten poijalle ruvettiin syöttämään rautakuuri. Tästä alkoi missio kauhun lihotus.

Tammikuu 2012

Kauhu kakara totuttelemassa satulaan ja jalustimiin jotka roikkuu kyljissä. Valmistautumassa lähtöön ratsuttajalle. Poika on hyvässä lihassa, ehkä jopa hieman liiankin lihava.

Aina oppii jotain uutta!

Jee nyt on tehty ensinmäinenen banneri. Tosin mikään taidon näyte tuo ei ole. Teen paremman heti kun kerkeen ja opettelen kunnolla tuon ohjelman käytön. :D

Uutta että jotain vanhaa.

Aloittelen uudelleen täällä blogissa kirjoittelun, jos nyt kerkeis kirjotteleen vähän useimmin kun kerran vuodessa. Mistähän sitä aloittaisi. Taidan aloittaa aivan alusta. Elikkäs kirjoitan siitä miten nämä elukat ovat minulle päätyneet.

Kauhu 3v. vielä oripoikana.

Ensiksi hevoseni Ballet adagio for joy, jota kutsutaan lempinimellä "Kauhu". Tämä kaveri tuli minulle 2009 jolloin hän oli vasta pieni maitovarsa. Samalla myös toteutin pitkäikaisen haaveeni omasta varsasta, jonka itse kouluttaisin. Jos kaikki menisi päin prinkkalaa voisin siitä syyttää vain itseäni.

Matkalla kohti uutta kotia.

 Sitten koirani Valkoniityn Cappuccino, tottelee myös nimeä "capu". Olin jo pitkään haaveillut omasta koirasta. Tosin rodusta en ollut vielä tuolloin varma. Lopulta kuitenkin 2011 päädyin ostamaan capun, joka on pitkäkarvainen collie eli hulmuharjainen lassie. Päivääkään en ole tuon koiran hankkimista katunut. Se vaan on niin mahtavan luonteinen. Mutta aina ei kuitenkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista. Sillä tämä nuori herra on jo kertaalleen pelastettu kuoleman kielistä toukokuussa 2012. Koska oli mennyt nielaisemaan fleece lelustaan osan, joka oli tukkinut suolen pahasti. Nyt puolivuotta myöhemmin elämä on voittanut ja matka kohti uusia koitoksia on alkanut. :)


Lisää molemmista tulee löytymään kummankin omilta sivuilta. Jahka kerkeen tekeen kunnon esittelyt.