Pelkojen kohtaamisia.

Tänään yritetty voittaa vanhoja pelkoja. Terhi piti meille ja meidän nuorikoille este tunnin jalasjärven maneesilla.

Vaikka matka oli melko lyhyt, mutta silti se aiheutti ylimääräisiä sydämen tykytyksiä ja rystyset valkoisina ratin puristamista. Pelko talvella ajamisesta kopin kanssa johtuu toissa talvisesta koppi onnettomuudesta. Onneksi kellekään ei käynyt mitään ja yhdistelmä pysyi täysin ehjänä. Mutta tosiaan oltiin siis matkalla hakemaan Ellun poneja. Tosin se matka jäi sillä kertaa kesken.

Sinä päivänä oli tämmöinen talvipäivä kuten nytkin on ollut eli tiet olivat aivan jäätiköllä. Paitsi että sinä päivänä oli aivan hirveä pääkallokeli. Aina kun yritti nostaa nopeuden 60 päälle alkoi koppi holtittomasti heittelehtimään. Koko tilanne alkoi siitä, kun meidän perässä ajanut kuorma-auto kyllästyi meidän hiturointiin. Päätti sitten lähteä ohittamaan sillä seurauksella, että koko yhdistelmä lähti heittelehtiin koko tien leveydeltä. Tosin sain kyllä veto auton oikastua, mutta lopulta koppi kuitenkin heitti koko yhdistelmän poikittain koko 3-tien leveydeltä. Siinä sitten mentiin sivu luisua noin 100 metriä ennen kuin yhdistelmä lopulta iskeytyi tien sivun lumi penkkaan. Onneksi oli niin paljon lunta, että se esti yhdistelmän kaatumisen.

Tosiaan nyt palataan tämän päiväiseen este tuntiin. Joka on toinen pelon aiheeni eli tuo hyppääminen. Ongelma johtuu vanhasta kaatumisesta hevosineen päivineen esteen päälle. Jolloin myös teloin tuota polveani. Joka onkin varsinainen ilmapunttari eli kosteilla ja viileillä keleillä jaksaa toisinaan muistuttaa itsestään.

Este tunti meni kuitenkin hyvin. Tosin noilla nuorilla nyt mennään aika pientä, kuten esim. puomeja, ristikkoa ja sitten pystyä joka oli minulla ehkä 60cm. Tosin kun tuo pysty nostettiin noin 70cm ei kuskilla riittänyt usko itseensä sitä ylittää. Muutenkin olen tullut siihen loppu tulokseen, että tuo kauhistus on täysin kouluhevonen. Koska sillä ei ole mitään kiinnostusta esteitä kohtaan. Kouluhevoseksihan sen alun perinkin ostin ja siinä se näyttää olevan paljon parempi ellei peräti loistava. Hypätä silti täytyy hevosen mielen virkeyden vuoksi vaikka ne olisi pieniäkin esteitä. Sekä täytyy esteitä treenata, myös noita laatuarvosteluita silmällä pitäen. Koska siellä joutuu myös hyppäämään siksi, että kouluhevosillekin kuuluu pieni estekoe. Niihin on kuitenkin aikaa vielä vajaa vuosi. Aika tulee näyttämään miltä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kakara on kovaluu

Viime maanantaina oltiin vaihteeks Terhin tunilla. Pikku poika meni hyvin, jouduttiin molemmat kunnolla töihin. Ei voi muuta sanoa kuin, että pirun kovaluu tuo kakara osaa olla.

Keskiviikkona ratsastelin itekseni ja tuli taas koettua, että kuinka kovapäinen elukka tuo onkaan. Kun ei millään olisi halunnut reagoida oikean puoleiseen pohjeapuun vaan yritti väkisin kääntyä/runtata ittensä siihen helpompaan kierrokseen. Lopulta päädyin maastakäsin työskentelyyn kyseisen asian kanssa. Kyllä yritti siinäkin pullikoida vastaan, mutta lopulta kuitenkin antoi periksi.

Kengittäessä sen sijaan oli sitten kuin ihmisen mieli. Kokeiltiin ekaa kertaa ilman rauhottavaa. Sekä oli myös käytävällä kiinni molemmin puolin tavallisella riimulla. Koska tähän asti on jouduttu laittamaan kiinni vain naruriimulla ja narulla. Koska tähän asti on rikkonut kaikki tavalliset riimut ja riimunarut. Kaverilla kun tuli vetopaannikkia erään sattumuksen jälkeen. Tuli myös jälleen kerran todettua, että kuinka kovapäinen hevonen on myös äärettömän herkkä. Tätä kaveria ei voi muulla tavalla komentaa kuin pelkällä äänellä. Varsinkaan jos se on kiinnisidottuna. Sillä muuten ollaan samassa lähtöruudussa mistä lähdettiin tuon vetopaniikin pois opettamisessa.

Itsepäisyydenpäivä.

Tänään kävin tekemässä aamu- ja iltatallin. Sekä kävin ratsastamassa kauhistuksen kun vihdoinkin pakkanen meni pyllylleen.

Kauhu meni ihan ok. Harjoiteltiin kulmaan ratsastusta siten, että noin puolessa välissä kenttää oli puomit nurkissa "aitana". Käynnissä meni hyvin. Ravissa meni välillä todella hyvin, mutta ajoittain oli pohjeavut ihan hukassa.

Tässä hieman kuvavertailua kuinka paljon viidessä kuukaudessa on tultu eteenpäin. Ei mennä enää niin kuin hirvi ja takapää elää omaa elämää kilometrin päässä etupäästä. Tällä hetkellä mennään melko hyvin jo takapää alla ja muotokin on ruvennut löytymään.

 Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Pakkanen sen kun vain paukkuu

Pakkasta, pakkasta ja vielä kerran pakkasta....Vois loppua jo, että pääsis ratsastaankin. No onneks on nuori heppa jolle tekee välillä pieni loma hyvää. Saapahan rauhassa sisäistää oppimiaan asioita. No huomenna tekeen aamutalli ja jos tuo pakkanen lauhtuisi niin pääsis ratsasteleen.

Maanantaina kipasin agrissa hakemassa uuteen talikkoon jo uuden kärjen. Koska edellinen kesti viikon ja napsahti varren juuresta poikki mikä lie sunnuntai kappale. 

No ainakin jotain on heppasen eteen tänäänkin tehty. Kuten haettu Sastamalasta tilaamani Pavo rehut. Nyt pitäs taas hetkeks riittää. Tosin tässä nyt harkitsen jos vaihtaisi kokonaan tuon Kauhun rehut tuohon Pavoon. Kun tällä hetkellä olen syöttänyt pavo rehuja ja Black horsen rehuja.

Toivon mukaan pakkanen lauhtuisi ainakin maanantaihin mennessä, kun silloin olisi taas Terhin tunti.

Tunnilla ja mietteitä Pavo-rehun kokeilusta.

Eilinen ratastus meni hyvin. Tänään ei tunti mennyt niin hyvin, mutta alku aina hankalaa, kun opetellaan uutta tyyliä. Ainahan tulee niitä notkahduksia. Sekä hieman meinaa välillä vanha tyyli puskea ratsastuksessa läpi. Ei pidä kuitenkaan lannistua. Tästä suunta on vain ylöspäin.

Tunnilla harjoiteltiin kakaroilla aivan perusasiaa kuin kulmiin ratsastusta. Kauhun mielestä se oli alkuun jotain aivan utopiaa. Mutta kyllä loppua kohden alkoi sujua paremmin. Tosin iso osa ongelmaa oli tänään se, että kauhu ei liikkunut kunnolla eteen päin. Eikä se oikein kunnolla vieläkään ymmärrä mitä on pohjeavut. Hevonen joka oli ratsuttajalla, mutta ei siltikään ymmärrä mitkä on pohjeavut. Kysynpähän vaan miten kauhua on voitu ratsuttaa jos ei osaa edes niitä.

Sitten aivan eri asiaan. Tässä jonkin aikaa sitten ostin Pavo merkkistä rehua. Ihan vain kokeillakseni kuinka se sopii/toimii kauhulla. Lopputuloksena olen päätynyt siihen, että se sopii kauhulle hyvin. Kuten onhan sitä massaakin ruvennut tulemaan ylle ja energisyys pysynyt jo melko hyvänä. Voin suositella kyseistä rehumerkkiä myös muille. Tänään tilasinkin lisää rehua.

Oivalluksia ja opettelua.

Taas illalla/yöllä tuli väsättyä uusi banneri. Melko hyvä tuli vaikka itse sen sanonkin.

Oltiin kentällä ratsastelemassa ellun ja pöykyn kanssa. Kauhistus meni erittäin hyvin. Nyt alkaa jo sujumaan oikeinpäin liikkuminen, myös ravissa. Eli alkaa löytymään jo oikea muoto. Kun vielä liikkuisi hitusen reipaammin eteenpäin ja olisi takapää vieläkin paremmin alla niin voisi sanoa, että liikkuisi rehellisessä peräänannossa. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen kehitys suunnasta. Tuntuu siltä, että kun ottaa ohjat käteen ja klik hevonen alkaa kulkemaan oikeinpäin.

Seuraavaksi saisi ruveta keskittymään enemmän, myös laukan harjoitteluun/työstämiseen. Jos vaikka tässä vielä innostuisi menemään koulukilpailuihin tämän vuoden puolella. Tosin vain kilpailun ulkopuolisena, kun ei nuo kolme vuotiaat vielä saisi virallisesti kilpailla.

Huomenna jälleen Terhin tunnille toivon mukaan kauhu menee yhtä mahtavasti myös huomennekin. Tosin tuntuu nyt, että kauhu on omaksunut itselleen tuon oikeinpäin liikkumisen. Mikä on erittäin hyvä asia. Tästä ei muuta kuin ylös päin ja kehitys jatkukoon.

Ratsastus metodiani ellulle opettaessani oivalsin vielä paremmin oppimaani tyyliäni ja kuinka paljon paremmin siitä sivusta näkekään. Kuinka kevyillä ja pienen pienillä avuilla homma todellisuudessa toimii. Sekä sen että oma reaktio täytyy osata ajoittaa oikein. Josta aina niin pasataan, että oman reaktion on tapahduttava oikealla hetkellä. Se on joskus kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tästä tullaankin siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän osaa sitä vähemmän loppujen lopuksi kuitenkaan osaa.

Lihotus missiosta sen verran. Tänään mittailtiin tuon kauhun painoa ja tuloksena, että vielä saisi tulla 100 kiloa lisää massaa ylle. Eli myös se asia etenee todella hyvin.