Kesää kohti mennään.

Sunnuntai: Nyt kun haavat ja lihakset ovat ruvenneet hyvin paranemaan. Otettiin tänään ensimmäiset laukka treenit vajaan kuukauden tauon jälkeen. Helpompaan kierrokseen nousi heti oikea laukka ja  vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen kerran meinasi nostaa väärän sen jälkeen nousi oikea. Laukka oli molempiin kierroksiin pyöreää ja hyvin rullaavaa. Tauko on tehnyt tässäkin asiassa vain hyvää.

Maanantai: Lähdettiin töitten jälkeen Miian kanssa käymään Horzen avajaisiin, mutta oli kyllä aika pettymys. Ei ainuttakaan tarjousta eikä avajaistunnelmastakaan ollut tietoakaan. Sieltä matkaan lähti vain bootsit ja kylmälinimentti. Sitten saatiin kaupan päälle joku pieni lämpölinimentti pullo. Sen jälkeen suunnattiin hööksiin. Josta ostin vuorettoman sadeloimen. Sekä ostin vihdoinkin kauan haaveileman Back on track loimen tosin aluksi olisin halunnut sen fleeceloimena. Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan tuon verkkoloimen koska sitä voi käyttää ympäri vuoden.

Horzen ostokset

Tiistai: Piti olla ratsastustunti. Mutta se peruuntui. Joten Kauhu sai maasta käsittely päivän. Opetin kakaralle piaffen alkeita. Hyvin Kauhu sen lopulta ymmärsi. Sekä kokeilin molempia ostamia loimiani. Näyttivät olevan sopivia. Bootseja en sitten kerinnyt enää kokeilemaan.

Keskiviikko: Tänään tein ensiksi aamutalli. Jossa koin pienen järkytyksen olkia levitellessäni yhteen karsinaan. Koska olkipaalin välistä tipahti elävä sammakko lattialle, joka oli hieman kohmeisen oloinen varmaankin oli juuri heräämässä horroksesta. 

Sen jälkeen Kauhulla ratsastelua. Hieman on virtaa tuossa laukatessa. Tosin huonompaan kierrokseen ei ollut tänään niin hyvä. Johtunee siitä, että en kerinnyt tekemään niin pitkää alkuverryttelyä mikä on hyvä tuolle kakaralle. Jolloin on myös paljon parempi ratsastettava. Tosin jälkeen päin tajusin minkä virheen tein tuossa laukatessa ja syyn siihen miksi se toimi miten toimi. 

Ratsastuksen jälkeen oli kengityksen vuoro. Kakara oli siinäkin erittäin nätisti. Alkaa käyttäytymään niin kuin aikuiset hevoset. Vihdoinkin saatiin nuo hokkikengät pois. Nyt ei ainakaan hetkeen telo itseään hokeilla. Sekä sai tänään sen kokoiset kengät mitkä Kauhistuksella kuuluisikin olla. Kun yksi kengittäjä aikoinaan oli lyönyt tuolle kolmen nollan kengät. Jonka nimeä en edes tiedä. Siittä on sitten pikku hiljaa isonnettu kenkien kokoa. Nyt vihdoinkin on ne 1 kengät alla. Ovat vielä hieman isot, mutta mahtuupahan kaviot leviämään oikean kokoiseksi ja nyt on myös kunnolla tukea kannoilla. Kengityksen jälkeen kokeilin vielä karsinassa tuota eilen opeteltua juttua. Koska herralla tuntui olevan vieläkin liikaa energiaa ja tänään onnistuikin vielä paremmin.

Hyviä uutisia edelleen.

Perjantai: 

Pirttijoen Reetta kävi jälleen käsittelemässä tuota Kauhistusta. Kuten aiemmin jo kerroin, että tuolta pojan klopilta löytyi lihaksesta arpikudosta vasemman lavan seudulta, joka tullut jonkin vamman seurauksena. Tosin en osaa tarkasti sanoa mistä tuo vamma on tullut. Koska nuo nuoret heppaset nyt onnistuvat toisinaan koheltamaan ja telomaan itseään. Varsinkin tämä kaveri onnistuu jo tarhassakin telomaan itseään. Mutta asiaan eli Reetta sanoi, että on hyvin ruvennut vastaamaan hoitoon ja lapa olikin jo paljon parempi kun ensimmäisellä kerralla. Sekä nyt huomattiin, että vasemman etujalan polvessa on myös jotain häikkää. Josta toden näköisesti nuo ongelmat on lähtöisin. Muutenkin jalka asento tekee ihme siksakkia eli lavasta jalka kääntyy sisään päin, polven kohdasta ulos päin ja vuohisnivel kohdalta on kuitenkin täysin normaali asentoinen. Kuitenkin siis näyttää erittäin hyvältä. Sanoi vielä ettei tuo jalkaasento ole ollut synnynnäinen vaan se on tullut tuon vamman seurauksena. Sanoi vielä, että kyllä me tästä vielä hevonen tehdään. :)

Uskon myös että noilla Pavo rehuilla on ollut myös merkitystä tuohon toipumiseen, joissa sisältää riittävän määrän kaikkia niitä kivennäisiä ja hivenaineita jotka vaikuttavat lihasten paranemiseen ja kunnossa pysymiseen. Muutenkin tuon rehun syötön myötä on karvan laatu muuttunut paljon paremmaksi. Tämä on vain minun mielipiteeni siitä, että nämä rehut sopivan Kauhulle.

Lauantai:   

Oli erittäin kiireinen päivä. Aamulla kävin pikaisesti tekemässä aamutallin ja siivoamassa karsinat. Sen jälkeen pika suihku ja siitä hierojalle. Hierojan jälkeen lähettiin vielä pikaisesti käymään Tampereella. Ei näistä vapaa päivistä ole mihinkään, kun aina silloin vasta kiire onkin joka paikkaan. :)

Sunnuntai:   

Kauhulla vapaata. Enkä itsekkään käynyt tänään tallilla.

Maanantai: 

 Käytiin Ellun kanssa ratsastamassa. Eka tosin siivottiin yhdessä pikaisesti karsinat. Ensin molemmat juoksutti heppasensa, että saivat turhat energiat purettua. Ratsastus oli taaskin pelkkää käyntiä. Koska kentällä on sen verran lunta ja jäätä ettei viitsinyt kokeilla pysyykö pystyssä vai ei. Käytiin vielä ratsastelun jälkeen rolssissa syömässä roskaruokaa hyi meitä. Tosin en muista koska viimeksi olen semmoisia syöpötellyt. 

Sen jälkeen lähdin vielä pikaisesti käymään Parkanossa, jos löytyisi kaulakappaleeton sadeloimi. Olisin halunnut high neckin, mutta ei ollut joten tyydyin normaalilla kaulaosuudella olevaan. Hansbo merkkiseen fleecevuorelliseen sadeloimeen. Sekä samalla ostin taas kerran kuljetussuojat. Koska tuo Kauhu kakara onnistui jo nuo melko uudetkin suojat jo rikkomaan. Uudet suojat ovat Lamicell merkkiset. Alla vielä kuvat uusista hankinnoista.

Kevättä rinnassa.

Nyt alkaa taas tuo hevostelukin jo sujumaan. Kait tämä auringon paiste ja lämpö piristää mieltäkin. Nyt tuo uusi haavakin on jo ruvennut hyvin paranemaan. Tänään pitkästä aikaa kävin Kauhulla ratsastamassakin. Hakiessa tarhasta kauhu tuli jo vihellyksestä portille ja kuntoon laittaessa oli taas oma ihana sählä kuten aina, kun ei millään malttaisi pysyä nahoissaan, että pääsisi töihin. Onhan se hyvä, että on kova palo päästä töihin. Moni on luullut, että Kauhistus on yhtä sähkösaapas myös ratsastaessa, mutta ei onneksi ole. Vaan keskittyy täysin työn tekoon. Melkeinpä voisi sanoa, että jos se ei teputa yhtään kuntoon laittaessa. Niin ratsastaessa voi odottaa ihan mitä vaan kuten pukittelua, säikkymistä ja yms...

Tänään kuitenkin poika oli hieman alakuloinen ratsastaessa johtunee tosin tuosta haavasta, kun se taas hiukan aukesi ratsastuksen aikana. Varmasti tekee vielä kipeätä. Koska se on semmoisessa kohtaa, että jos hiukankin enemmän liikuttaa niin aukeaa uudestaan. Vaikka oli todella kevyt päivä ja työskentely olikin käynti painotteista. Tehtiin ympyröitä ja taivutuksia,  jotta edes paikat pysyisi vetreämpänä. Huomasin myös, että oli siihen "vaikeampaan" kierrokseen paljon parempi. Pieni lomailu on tehnyt Kauhistuksellekin vain hyvää.  Eikä ole jalka ollut yhtään turvoksissa, eikä ole missään vaiheessa ollut epäpuhdaskaan.

Ratsastuksen jälkeen  putsailin haavan ja laitoin vain helosaania reilun kerroksen päälle. Sekä sai siedätys hoitoa, että käytävällä voi seistä nojaamatta riimuun ja naruihin niin, että ne hajoaa. Silloinkin kun ulko-ovi on auki. Koska tähän asti on ollut parempi pitää ovi kiinni. Kun muuten alkaa kauhea peruuttelu ja olisi kahta kovempaa menossa ulos. Eikä silloin meinaa tulla harjauksestakaan yhtään mitään. Kuitenkin hyvin on edetty siedätyksessä, kun on saatu lähes kokonaan pois tuo vetopaaniikki, joka sille tuli erään sattumuksen jälkeen. Tämän herran kohdalla kuvaa täydellisesti tuo sanonta, että hevonen oppii hyvät asiat usean toiston myötä, mutta pahat tavat kerrasta. Lähtipäs tämä rönsyilemään aiheen vierestä.

Palataan kuitenkin tämän päiväseen. Ennen haavan hoitoa annoin karvoille kyytiä. Kyllä vain tuo hikiviila jossa on toisella puolella sahalaita kuvio on vaan hyvä keksintö. Koska sillä sahalaita puolella lähtee todella hyvin irtokarvat. En olisi uskonut, että tuolta "lyhyt" karvaiseltakin lähtisi noin paljon karvaa.

 Piehtarointia kevät auringossa.

 Hyvää kevättä kaikkille lukijoille!

Kuinka pitkään tämä epäonni voi vielä jatkua

Taas huonotuuri jatkuu. Ensinnäkin Kauhulla on nyt kantapallo haljennut. Haava on vaihteeksi vasemmassa etujalassa. No taas kerran vähän kevyemmällä liikutus. Tuossa vasemmassa etujalassa tuntuu olevan joku kirous, kun kaikki jutut tulee aina juuri siihen. Varmaan pitää kohta kääriä se kinttu pumpuliin.


Eikä siinä vielä kaikki. Juuri kun pääsin töissä jälleen hehkuttaan ettei minuun ole vieläkään tarttunut Noro. Niin eilen se sitten iski kesken työpäivän, joten jouduin lähteen kesken kotio. Nyt alkaa jo olo hieman helpottamaan. Kyllä on ollut tehokas elimistön puhdistus. Enkä päässyt tänään lähtemään tampereelle hevosmessuille niin kuin oli alunperin tarkoitus.

Loppuun vielä pari kuvaa.

Hevostelu on kuin vuoristorataa.

Heippati rallaa. Ei hirveästi ole viime aikoina ollut motivaatiota kirjoitella tänne. Nyt kun sain hepan kuntoon tai ainakin luulin niin. Sekä opettelin sitten itse kirjaimellisesti lentämään hevosen selästä.

Nyt on saatu haava hoidettua kuntoon vasemmasta etujalasta. Ongelmat kuitenkin samaisen jalan lavan kanssa jatkuu. Sinne on ruvennut muodostumaan arpikudosta. Tosin en ymmärrä mikä siihen on tullut jotta arpikudosta olisi ruvennut muodostumaan. Toden näköisesti on jossain vaiheessa kaatunut tai joku potkaissut tarhassa. Vain aika näyttä miten paranee. Toivoa kuitenkin on koska kyseessä on nuori hevonen. Mutta kevyt liikutus linja siis jatkuu vielä tovin.

Sitten tosiaan onnistuin itse tippumaan tuolta selästä. Huonoa tuuria kun juuri olin kävelemässä pellolla missä oli pehmeä lumi. Melkein heti sitten kun tulin lyhyelle tien pätkälle jota pitkin pääsi talliin. Eiköhän sitten pitänyt juuri sillä pätkälle tippua. Varsinkin fiksua samalla ottaa vielä kädellä vastaan. Tosin tuli samalla taas kerran todistettua, että tuo kauhistus on äärettömän nopea liikeissään. Tilanne syntyi siitä kun onnistuin säykäyttämään Kauhistuksen. Jonka seurauksena se singahti suoraan ilmaan kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa. Sekä minä pomppasin vielä hevosen yläpuolelle. Alas tullessani en enää osunut hevoseen millään tavalla. Vaan se oli sillä välin häippässy alta. Käsi olikin puolitoista viikkoa niin kipeä, ettei ole juuri mitään pystynyt kunnolla tekemään eli saikulla oltu. Mutta onni onnettomuudessa mitään ei kuitenkaan murtunut.

Sunnuntaina käytiin maneesilla Teresan kanssa. Ratsastelu meni hyvin tosin hiukan oli jäykkä tällä kertaa. Onko ihme kyllä enää tuon lihas jutun takia. Tällä kertaa ei enää hivuttanut etusillaan lainakaan. Koska tuo meidän kengittäjä kävi toissa päivänä pikaisesti kotimatkallaan viksailemassa tuota vasemman etujalan kaviota. Koska ikinä kaikki ei voi mennä putkeen. Niin tällä kertaa Kauhistus oli eri mieltä kotiin menosta. Onnistui sitten lastatessa riuhtaisemaan itsensä irti, kun yritin sitä yksin lastata. Onneksi ei juossut isolle tielle vaan juoksi ensin umpi hankeen jossa totesi ettei täällä pääse mihinkään. Meidän onneksi juoksi sen jälkeen suoraan maneesiin, kun ovet olivat vielä auki. Aina kaikki ei mene niin kuin pitää. Vaikka tuon heppasen on saanut jo yksinkin lastattua niin nyt on ilmeisesti joku uusi uhmaikä, kun täytyy taas hieman kokeilla, että onko ihan pakko. Tai sitten toden näköisesti itse alkanut jännittämään sen menoa koppiin niin tuo heppa reagoi siihen heti noin, kun se kerta on niin kovin herkkä reagoimaan kaikkeen. Vaikka se jännittäminen on aivan turhaa, kun se on normaalisti hyvä ja helppo lastattava. Hieman kuva materiaalia tuolta maneesilta Kiitos kuvista Teresa. :)

Sentään nyt alkaa elämä hymyilemään muutenkin. Kauhu on saanut kranaliosakraali hoitoja. Ensinmäisen hoitokerran jälkeen on alkanut vastamaan hoitoihin. Eli näyttää hyvältä sen suhteen. Sekä nyt on päästy jo ratsasteleen lähes normaalisti. Paitsi etten ole hierveästi nyt koonnut mihinkään lyheen muotoon vaan ratsastellut pidemmässä muodossa. Sekä tuo käsikin on melko hyvin parantunut. Vihdoinkin pääsin töihinkin tosin käsi on hieman vieläkin arka, mutta ihmekös tuo semmoisen tärskyn jälkeen.