Nyt on saatu haava hoidettua kuntoon vasemmasta etujalasta. Ongelmat kuitenkin samaisen jalan lavan kanssa jatkuu. Sinne on ruvennut muodostumaan arpikudosta. Tosin en ymmärrä mikä siihen on tullut jotta arpikudosta olisi ruvennut muodostumaan. Toden näköisesti on jossain vaiheessa kaatunut tai joku potkaissut tarhassa. Vain aika näyttä miten paranee. Toivoa kuitenkin on koska kyseessä on nuori hevonen. Mutta kevyt liikutus linja siis jatkuu vielä tovin.
Sitten tosiaan onnistuin itse tippumaan tuolta selästä. Huonoa tuuria kun juuri olin kävelemässä pellolla missä oli pehmeä lumi. Melkein heti sitten kun tulin lyhyelle tien pätkälle jota pitkin pääsi talliin. Eiköhän sitten pitänyt juuri sillä pätkälle tippua. Varsinkin fiksua samalla ottaa vielä kädellä vastaan. Tosin tuli samalla taas kerran todistettua, että tuo kauhistus on äärettömän nopea liikeissään. Tilanne syntyi siitä kun onnistuin säykäyttämään Kauhistuksen. Jonka seurauksena se singahti suoraan ilmaan kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa. Sekä minä pomppasin vielä hevosen yläpuolelle. Alas tullessani en enää osunut hevoseen millään tavalla. Vaan se oli sillä välin häippässy alta. Käsi olikin puolitoista viikkoa niin kipeä, ettei ole juuri mitään pystynyt kunnolla tekemään eli saikulla oltu. Mutta onni onnettomuudessa mitään ei kuitenkaan murtunut.
Sunnuntaina käytiin maneesilla Teresan kanssa. Ratsastelu meni hyvin tosin hiukan oli jäykkä tällä kertaa. Onko ihme kyllä enää tuon lihas jutun takia. Tällä kertaa ei enää hivuttanut etusillaan lainakaan. Koska tuo meidän kengittäjä kävi toissa päivänä pikaisesti kotimatkallaan viksailemassa tuota vasemman etujalan kaviota. Koska ikinä kaikki ei voi mennä putkeen. Niin tällä kertaa Kauhistus oli eri mieltä kotiin menosta. Onnistui sitten lastatessa riuhtaisemaan itsensä irti, kun yritin sitä yksin lastata. Onneksi ei juossut isolle tielle vaan juoksi ensin umpi hankeen jossa totesi ettei täällä pääse mihinkään. Meidän onneksi juoksi sen jälkeen suoraan maneesiin, kun ovet olivat vielä auki. Aina kaikki ei mene niin kuin pitää. Vaikka tuon heppasen on saanut jo yksinkin lastattua niin nyt on ilmeisesti joku uusi uhmaikä, kun täytyy taas hieman kokeilla, että onko ihan pakko. Tai sitten toden näköisesti itse alkanut jännittämään sen menoa koppiin niin tuo heppa reagoi siihen heti noin, kun se kerta on niin kovin herkkä reagoimaan kaikkeen. Vaikka se jännittäminen on aivan turhaa, kun se on normaalisti hyvä ja helppo lastattava. Hieman kuva materiaalia tuolta maneesilta Kiitos kuvista Teresa. :)
Sentään nyt alkaa elämä hymyilemään muutenkin. Kauhu on saanut kranaliosakraali hoitoja. Ensinmäisen hoitokerran jälkeen on alkanut vastamaan hoitoihin. Eli näyttää hyvältä sen suhteen. Sekä nyt on päästy jo ratsasteleen lähes normaalisti. Paitsi etten ole hierveästi nyt koonnut mihinkään lyheen muotoon vaan ratsastellut pidemmässä muodossa. Sekä tuo käsikin on melko hyvin parantunut. Vihdoinkin pääsin töihinkin tosin käsi on hieman vieläkin arka, mutta ihmekös tuo semmoisen tärskyn jälkeen.
Tsemppiä Tiina ja Kauhu! Kyllä se siitä vielä aurinko alkaa paistamaan ja tuutte mukaan tonne maneesille hyppelöihin :)
VastaaPoista