Täältä tullaan lattarit!

Nyt se on sitten virallista. Ilmoitin Kauhun Laatuarvosteluihin. Matka on ollut pitkä ja kivinen. Johon on mahtunut niin hikeä verta kuin kyyneliä. Välillä on vajottu myös totaalliseen epätoivoon. Nyt pitää vain uskoa, että kaikki on mahdollista ja pitää lippu korkealla. "If you have faith anything is possible" Kuten eräs hyvä urhelija sanoi ja vaikeuksistaan huolimatta pääsi lopulta huipulle.

Syysterveiset kaikille lukijoille!

Vielä viimeiseen asti on ollut jännitystä. Maanantaina jouduttiin käymään klinikalla teivossa, kun tuo K oli hieman epäpuhdas viimeviikon torstaina valmennuksen alussa. Jolloin kuitenkin vertyi ja epäpuhtaus hävisi, mutta ei siltikään ollut oikein oma itsensä koko tunnin aikana. Joten päätin viedä K klinikalle, että selviäisi mistä tuo johtui.

Maanantain klinikka reissu lyhyesti.

Diagnoosi: Taivutusreaktio/ yläosa oej, vej, otj, vtj. Ei reaktiota lainkaan. Taivutusreaktio/ alaosa oej, vej, otj, vtj.  Vej puolen asteen verran reaktio. Muista jaloista ei reaktiota. Muutenkaan ympyrällä tai suoralla ei mitään reaktiota.

Hoitona: Vej vuohis- ja kavionivel lääkittiin. 

Kotiohjeet: Tänään loppu päivä karsinassa. Sen jälkeen ulos normaalisti. 4 päivää käyntiä mieluiten maastossa ja viikonloppuna saa jo ravata suoria teitä ja isoja ympyröitä. Sen jälkeen taas saa liikuttaa täysin normaalisti.

Kiteytettynä eli oikeastaan ei löytynyt mitään maata mullistavaa löydöstä onneksi. Ongelma johtuu siitä, että tuossa kyseisessä etujalassa on hieman asentovirhettä vuohisen kohdalla, joka K:lla on ollut aina. Se on pysynyt kengityksellä hyvässä asennossa. Lisäksi ell sanoi, että kaviot pitäsi olla vielä isommat. Tosin suunta on jo oikea, kun on päästy minikengistä jo ykkösen kenkiin. Tavoiteena on saada ne siihen 2 kenkään kuten eläinlääkärikin kehoitti. Se ei kuitenkaan käy ihan hetkessä. Hiljaa hyvä tulee niinhän sitä sanotaan.

Samalla reissulla Käytiin Anskun kanssa hööksissä. Itselle mukaan tarttui riimu, riimunaru ja suora kuolain oliivirenkailla. Jota päätin kokeilla erään tuttuni ehdotuksesta. Koska kauhu tuntuu olevan niin herkkä tuon päänsä kanssa. Sekä sillä on myös matala kitalaki.

Alkuun vähän mietin mitä tästä tulee, kun saa vain mennä käyntiä. Onneksi poika on taas osoittanut kuinka fiksu osaa olla. Myös näillä kamalilla tuulisilla keleilläkin ja vieläpä maastossa. Sekä kokeilin tuota suoraa kuolainta. Ainakin käynnissä tuntui heti paremmalta. Hieman kuitenkin tuntuu vaikuttavan erilailla mihin olen tottunut. Kummasti kuitenkin jo käynnissäkin rauhoittui pään kanssa, mutta tuo kuolain vain korostaa enemmän sitä, että itsellä ei pysy tuntuma samanlaisena molemmilla ohjilla. Tosin sen olen huomannut jo aiemminkin, mutta nyt se tuli ilmi vielä selkeämmin. Sekä tuo sormen murtuma vaikuttaa siihen jonkin verran vieläkin huonontavasti. Muutenkin on varmasti tehnyt hyvää kummallekin tämmöinen kevyt jakso välissä.

Vieläkin lisää uusia uutisia. Koti tallilla vihdoinkin valmistui uusi talli. Keskiviikkona sai uusi talli ensimmäiset kuivikkeet. Torstaina Kauhukin pääsi sinne ensimmäistä kertaa ja ihmeteltävää kyllä riitti. Täytyi oikein muutaman kerran ruveta tärisemäänkin, kun niin jännitti.

Karsina ensimmäisen kerran purutettuna.

Stadikka ja kisailua!

Lauantaina: oltiin Helsingissä hevoset stadikalla tapahtumassa. Ihan jees tapahtuma, mutta järjestelyissä olisi  joiltakin osilta ollut paljon parannettavan varaa. Mutta oli kyllä silti hienoa olla todistamassa jotain näin historiallista tapahtumaa. 

Mitä tulee ostoksiin exposta tosiaan ei pitänyt ostaa muuta kuin estesatulahuopa. Mieleinenkin löytyi sitten lopulta kovan etsinnän jälkeen. Tosin mukaan lähti myös highneck sadeloimi, kylmäyssuojat, nimikyltti, kouluohjelma vihkonen, tussitaulu jossa oli lyhyen ja pitkä kouluradan kirjaimet.

Eilen: olin Kauhun kanssa yhdessä ensimmäisissä estekisoissa. Joihin ilmottauduin ihan hetken mielijohteesta ja hyvä näin. Luokka oli hurjat 40cm ja arv A.1.O. Luokka oli jo kova saavutus pahasti estekammoiselta kuskilta. Ennen verryttelyä tosin meinasi paniikki iskeekin, että mitä hittoa olen tekemässä. Verkassa onneksi panikoiminenkin loppui, kun pääsi vain hyppään. Eikä radallakaan jännittänyt juuri lainkaan. 

Kun saavuimme kisapaikalle huomasin, että radalla sitten olikin yhtenä esteenä muuri. Jollaista K ei ole ikinä ennen eläissään nähnytkään. Verryttelyssä ensimmäisellä kerralla mentiin kiemurrellen, sitten meinattiin mennä eka vasemmalta ohi sen jälkeen kova yritys vielä oikealta. Lopulta muuri sitten mentiin astumalla yli. Otin vielä yhden hypyn ja se onnistui paljon paremmin. Radalla K meni sen oikein mallikkaasti. Myös koko rata meni hyvin. Kuski tosin hieman liioitteli hypyissä mukaan menoa, mutta enpähän ainakaan jäänyt suusta kiinni. :D Tuloksena olikin nollarata. Isoin saavutus kuitenkin oli se, että kuski ylitti itsensä ja estekammonsa hyppäämällä kisoissa monen vuoden tauon jälkeen. Sekä Kauhu sai taas lisää arvokasta kokemusta.

Tänään: K oli jälleen Miisan treenissä. Poika meni hyvin ja K hyppäsikin ensimmäisen kerran jo 90cm! Joka ei tuntunut olevan kauhulle mikään ongelma. Sen tosin huomaa, että rutiini puuttuu vielä. Mutta se tulee vasta ajan ja kokemuksen myötä.

Lihotus missio!

En olekaan hetkeen siitä kirjoitellut. Lihotus on sujunut oikein hyvin. Nyt Kauhu on saanut todella reippaasti massaa päälle. Sekä karva ja jouhet ovat hyvä kuntoset ja kiiltävät. Edelleen olen sitä mieltä, että siirryttyämme kokonaan Pavo rehuihin alkoi silmiin pistävä muutos vasta tapahtua. Massaa alkoi tarttumaan ympärille  ja karvanlaatu on muuttunut vieläkin paremmaksi. 

Vihdoinkin Missio on tullut tiensä päähän ja homma on tehty tällä kertaa.

Tästä lähdettiin. (kesäkuu 2012)

Tässä lopputulos (elokuu 2013)

Blogilla uusi ilme. Sekä valmistautumista kohti laatuarvosteluja!

Valmistautuminen laatuarvosteluihin on ollut tähän mennessä kovin kivistä ja vaihtelevaa. Välillä mennään tosi hyvin ja toisinaan taas pelkkää alamäkeä. Niin hevosen kuin ratsastajan loukkaantumisien takia. Tosin välillä on usko kovalla koetuksella, että päästäänkö koko lattareihin. 

Nyt täytyy toivoa, että sormi kuntoutuu nopeasti. Koska itsellä alkaa olemaan jo kova palo päästä takaisin hevosen selkään.  Murtuman takia alkaa myös olemaan kiire, että päästään tämän kauden päätavoitteeseen. Eli lattareihin lokakuussa, joihin on enää vain vajaa pari kuukautta aikaa. 

Nyt on myös alkaneet uudet tuulet puhaltamaan eli Miisa on lupautunut hieman tuolla kauhulla treenaamaan esteitä, että myös se puoli sujuisi lattareissa paremmin. 

Perjantaina kävin hakemassa Kauhun kotiin Terhin hellästä huomasta. K oli niin tyytyväisen oloinen ja hyväkuntoisen näköinen kun sen hain. Toki olin käynyt aina silloin tällöin K:ta katsomassa.

Lauantaina kävinkin Kauhun kanssa ensimmäisen kerran Miisan luona. Kauhu meni tosi hyvin. Siihen nähden, että se vielä tarvitsee rutiinia hyppäämiseen. Enemmin joutui hieman pyytämään enemmän eteen päin esteelle lähestyessä, kuin hidastamaan. Kauhu toimi Miisalla heti todella hyvin. Pystyä kun ruvettiin nostamaan korkeutta otti kertaalleen puomin kunnolla alas. Sen jälkeen toki ymmärsi nostaa jalkojaan. Okserilla otti pari kertaa puomit mukaansa kun korkeus oli joku 80cm. Muuten K käyttäytyi kuuliaisesti ja oli erittäin järkevä nuori herra.

Kaikki tuntuvat tuohon kilttiin ja rehelliseen poikaan ihastuvan. Onko ihme kun K on hyväkäytöksinen ja on jo nyt osoittanut lahjakkuuttaan. Nykyään se tuntuu keskittyvän vielä paremmin, myös työn tekoon. Jonka olen tästä sivusta seuranneena huomannut. Sekä se tuntuu oppivan nopeasti uusiakin asioita, kunhan ensin oivaltaa, että mitä siltä pyydetään.

Jotakin hyvää tässäkin on ollut, etten ole itse päässyt ratsastamaan ja on joutunut seuraamaan vain sivusta, kun kauhulla on ratsastettu. Olen saanut jotakin oivalluksia pelkästään seuraamalla, joita haluan päästä pian kokeilemaan toimiiko ne Kauhun kanssa. Sekä olen päätynyt siihen lopputulokseen, että ei saisi aliarvioida sitä, että myös vain seuraamalla oppii ja saa uusia näkökulmia omaan ratsastukseen. Sekin jo antaa uutta perspektiiviä, kuin vain joku muu osaava ratsastaja ratsastaa minun hevosellani.

Lisäksi olen perehtynyt saikun aikana enemmän, myös hevoskirjallisuuteen ja lueskellut nettisivuja ratsastus puolesta. Sekä olen myös lueskellut  hevosen biomekaniikkaan eli siitä kuinka hevonen oikeasti kykenee fyysisesti toimimaan. Myös löysin vahingossa linkin, josta löytyi youtubesta videoita. Siitä opetus tyylistä jota Mini opettaa. Niitä oli opettavaista katsella kertauksena. Varsinkin kun tiesi mikä siinä on ajatuksena.