Pelkojen kohtaamisia.

Tänään yritetty voittaa vanhoja pelkoja. Terhi piti meille ja meidän nuorikoille este tunnin jalasjärven maneesilla.

Vaikka matka oli melko lyhyt, mutta silti se aiheutti ylimääräisiä sydämen tykytyksiä ja rystyset valkoisina ratin puristamista. Pelko talvella ajamisesta kopin kanssa johtuu toissa talvisesta koppi onnettomuudesta. Onneksi kellekään ei käynyt mitään ja yhdistelmä pysyi täysin ehjänä. Mutta tosiaan oltiin siis matkalla hakemaan Ellun poneja. Tosin se matka jäi sillä kertaa kesken.

Sinä päivänä oli tämmöinen talvipäivä kuten nytkin on ollut eli tiet olivat aivan jäätiköllä. Paitsi että sinä päivänä oli aivan hirveä pääkallokeli. Aina kun yritti nostaa nopeuden 60 päälle alkoi koppi holtittomasti heittelehtimään. Koko tilanne alkoi siitä, kun meidän perässä ajanut kuorma-auto kyllästyi meidän hiturointiin. Päätti sitten lähteä ohittamaan sillä seurauksella, että koko yhdistelmä lähti heittelehtiin koko tien leveydeltä. Tosin sain kyllä veto auton oikastua, mutta lopulta koppi kuitenkin heitti koko yhdistelmän poikittain koko 3-tien leveydeltä. Siinä sitten mentiin sivu luisua noin 100 metriä ennen kuin yhdistelmä lopulta iskeytyi tien sivun lumi penkkaan. Onneksi oli niin paljon lunta, että se esti yhdistelmän kaatumisen.

Tosiaan nyt palataan tämän päiväiseen este tuntiin. Joka on toinen pelon aiheeni eli tuo hyppääminen. Ongelma johtuu vanhasta kaatumisesta hevosineen päivineen esteen päälle. Jolloin myös teloin tuota polveani. Joka onkin varsinainen ilmapunttari eli kosteilla ja viileillä keleillä jaksaa toisinaan muistuttaa itsestään.

Este tunti meni kuitenkin hyvin. Tosin noilla nuorilla nyt mennään aika pientä, kuten esim. puomeja, ristikkoa ja sitten pystyä joka oli minulla ehkä 60cm. Tosin kun tuo pysty nostettiin noin 70cm ei kuskilla riittänyt usko itseensä sitä ylittää. Muutenkin olen tullut siihen loppu tulokseen, että tuo kauhistus on täysin kouluhevonen. Koska sillä ei ole mitään kiinnostusta esteitä kohtaan. Kouluhevoseksihan sen alun perinkin ostin ja siinä se näyttää olevan paljon parempi ellei peräti loistava. Hypätä silti täytyy hevosen mielen virkeyden vuoksi vaikka ne olisi pieniäkin esteitä. Sekä täytyy esteitä treenata, myös noita laatuarvosteluita silmällä pitäen. Koska siellä joutuu myös hyppäämään siksi, että kouluhevosillekin kuuluu pieni estekoe. Niihin on kuitenkin aikaa vielä vajaa vuosi. Aika tulee näyttämään miltä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kakara on kovaluu

Viime maanantaina oltiin vaihteeks Terhin tunilla. Pikku poika meni hyvin, jouduttiin molemmat kunnolla töihin. Ei voi muuta sanoa kuin, että pirun kovaluu tuo kakara osaa olla.

Keskiviikkona ratsastelin itekseni ja tuli taas koettua, että kuinka kovapäinen elukka tuo onkaan. Kun ei millään olisi halunnut reagoida oikean puoleiseen pohjeapuun vaan yritti väkisin kääntyä/runtata ittensä siihen helpompaan kierrokseen. Lopulta päädyin maastakäsin työskentelyyn kyseisen asian kanssa. Kyllä yritti siinäkin pullikoida vastaan, mutta lopulta kuitenkin antoi periksi.

Kengittäessä sen sijaan oli sitten kuin ihmisen mieli. Kokeiltiin ekaa kertaa ilman rauhottavaa. Sekä oli myös käytävällä kiinni molemmin puolin tavallisella riimulla. Koska tähän asti on jouduttu laittamaan kiinni vain naruriimulla ja narulla. Koska tähän asti on rikkonut kaikki tavalliset riimut ja riimunarut. Kaverilla kun tuli vetopaannikkia erään sattumuksen jälkeen. Tuli myös jälleen kerran todettua, että kuinka kovapäinen hevonen on myös äärettömän herkkä. Tätä kaveria ei voi muulla tavalla komentaa kuin pelkällä äänellä. Varsinkaan jos se on kiinnisidottuna. Sillä muuten ollaan samassa lähtöruudussa mistä lähdettiin tuon vetopaniikin pois opettamisessa.

Itsepäisyydenpäivä.

Tänään kävin tekemässä aamu- ja iltatallin. Sekä kävin ratsastamassa kauhistuksen kun vihdoinkin pakkanen meni pyllylleen.

Kauhu meni ihan ok. Harjoiteltiin kulmaan ratsastusta siten, että noin puolessa välissä kenttää oli puomit nurkissa "aitana". Käynnissä meni hyvin. Ravissa meni välillä todella hyvin, mutta ajoittain oli pohjeavut ihan hukassa.

Tässä hieman kuvavertailua kuinka paljon viidessä kuukaudessa on tultu eteenpäin. Ei mennä enää niin kuin hirvi ja takapää elää omaa elämää kilometrin päässä etupäästä. Tällä hetkellä mennään melko hyvin jo takapää alla ja muotokin on ruvennut löytymään.

 Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Pakkanen sen kun vain paukkuu

Pakkasta, pakkasta ja vielä kerran pakkasta....Vois loppua jo, että pääsis ratsastaankin. No onneks on nuori heppa jolle tekee välillä pieni loma hyvää. Saapahan rauhassa sisäistää oppimiaan asioita. No huomenna tekeen aamutalli ja jos tuo pakkanen lauhtuisi niin pääsis ratsasteleen.

Maanantaina kipasin agrissa hakemassa uuteen talikkoon jo uuden kärjen. Koska edellinen kesti viikon ja napsahti varren juuresta poikki mikä lie sunnuntai kappale. 

No ainakin jotain on heppasen eteen tänäänkin tehty. Kuten haettu Sastamalasta tilaamani Pavo rehut. Nyt pitäs taas hetkeks riittää. Tosin tässä nyt harkitsen jos vaihtaisi kokonaan tuon Kauhun rehut tuohon Pavoon. Kun tällä hetkellä olen syöttänyt pavo rehuja ja Black horsen rehuja.

Toivon mukaan pakkanen lauhtuisi ainakin maanantaihin mennessä, kun silloin olisi taas Terhin tunti.

Tunnilla ja mietteitä Pavo-rehun kokeilusta.

Eilinen ratastus meni hyvin. Tänään ei tunti mennyt niin hyvin, mutta alku aina hankalaa, kun opetellaan uutta tyyliä. Ainahan tulee niitä notkahduksia. Sekä hieman meinaa välillä vanha tyyli puskea ratsastuksessa läpi. Ei pidä kuitenkaan lannistua. Tästä suunta on vain ylöspäin.

Tunnilla harjoiteltiin kakaroilla aivan perusasiaa kuin kulmiin ratsastusta. Kauhun mielestä se oli alkuun jotain aivan utopiaa. Mutta kyllä loppua kohden alkoi sujua paremmin. Tosin iso osa ongelmaa oli tänään se, että kauhu ei liikkunut kunnolla eteen päin. Eikä se oikein kunnolla vieläkään ymmärrä mitä on pohjeavut. Hevonen joka oli ratsuttajalla, mutta ei siltikään ymmärrä mitkä on pohjeavut. Kysynpähän vaan miten kauhua on voitu ratsuttaa jos ei osaa edes niitä.

Sitten aivan eri asiaan. Tässä jonkin aikaa sitten ostin Pavo merkkistä rehua. Ihan vain kokeillakseni kuinka se sopii/toimii kauhulla. Lopputuloksena olen päätynyt siihen, että se sopii kauhulle hyvin. Kuten onhan sitä massaakin ruvennut tulemaan ylle ja energisyys pysynyt jo melko hyvänä. Voin suositella kyseistä rehumerkkiä myös muille. Tänään tilasinkin lisää rehua.

Oivalluksia ja opettelua.

Taas illalla/yöllä tuli väsättyä uusi banneri. Melko hyvä tuli vaikka itse sen sanonkin.

Oltiin kentällä ratsastelemassa ellun ja pöykyn kanssa. Kauhistus meni erittäin hyvin. Nyt alkaa jo sujumaan oikeinpäin liikkuminen, myös ravissa. Eli alkaa löytymään jo oikea muoto. Kun vielä liikkuisi hitusen reipaammin eteenpäin ja olisi takapää vieläkin paremmin alla niin voisi sanoa, että liikkuisi rehellisessä peräänannossa. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen kehitys suunnasta. Tuntuu siltä, että kun ottaa ohjat käteen ja klik hevonen alkaa kulkemaan oikeinpäin.

Seuraavaksi saisi ruveta keskittymään enemmän, myös laukan harjoitteluun/työstämiseen. Jos vaikka tässä vielä innostuisi menemään koulukilpailuihin tämän vuoden puolella. Tosin vain kilpailun ulkopuolisena, kun ei nuo kolme vuotiaat vielä saisi virallisesti kilpailla.

Huomenna jälleen Terhin tunnille toivon mukaan kauhu menee yhtä mahtavasti myös huomennekin. Tosin tuntuu nyt, että kauhu on omaksunut itselleen tuon oikeinpäin liikkumisen. Mikä on erittäin hyvä asia. Tästä ei muuta kuin ylös päin ja kehitys jatkukoon.

Ratsastus metodiani ellulle opettaessani oivalsin vielä paremmin oppimaani tyyliäni ja kuinka paljon paremmin siitä sivusta näkekään. Kuinka kevyillä ja pienen pienillä avuilla homma todellisuudessa toimii. Sekä sen että oma reaktio täytyy osata ajoittaa oikein. Josta aina niin pasataan, että oman reaktion on tapahduttava oikealla hetkellä. Se on joskus kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tästä tullaankin siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän osaa sitä vähemmän loppujen lopuksi kuitenkaan osaa.

Lihotus missiosta sen verran. Tänään mittailtiin tuon kauhun painoa ja tuloksena, että vielä saisi tulla 100 kiloa lisää massaa ylle. Eli myös se asia etenee todella hyvin.

Heppailua ja uusia heppa tavararoita.

Tallilla käyty ja ratsastin noin 15 min, koska kauhu toimi erittäin hyvin. Tosin myös kuskin sormet alkoi jäätyä sen verran paljon, että ohjienpito oli jo melkein mahdotonta. Mitenköhän sitä taas tarkenee kun tulee kunnon talvi, jos nyt jo sormet jäätyy. ;) Uskottava se on, että tuo tuuli tekee tuosta pikkupakkasestakin heti purevamman.

Loppuun vielä uusia hankitoja. Eilen kävin hakemassa astian josta kauhu voi juoda kun se ei osaa käyttää vesikuppia. Tosin tänään meidän kaikkien yllätykseksi kauhu sitten yhtäkkiä osasi painaa vesikuppia, jotta saisi lisää vettä. Eli miksi en aikasemmin ostanut tuota vesiastiaa.

Sekä heräte ostoksena ostin uuden  Horse guard merkkisen satulahuovan. Ostin myös nahkaiset talviratsastushanskat. Mitään muutahan ei pitänyt ostaa. Vannomatta jälleen kerran paras.

Sekä uusi ratsastuskypäräkin tuli eilen tosin ei kauaa mennyt siinä la tilasin ja eilen jo tuli. Tänään heti testasin sen ja hyvä oli. Kyllä oli aikakin jo ostaa uusi kypärä koska vanha ehti olla jo yli 10 vuotta käytössä. Kyllä poijaat se potta on mailmaa nähnyt ja paljon kokenut. Useita kertoje suojannut pääkopan vaikka on pääedelläkin sieltä selästä muutaman kerran tultu.

Onnistumisen riemua tunnilla.

Maanantaina oltiin kauhun kanssa Terhi Vuorenmaan tunnilla. Mentiin puomeja, pientä ristikkoa ja lopuksi vielä sileällä työskentelyä.

Pikkupoika oli aivan mahtava sileällä. Alkaa jo pikku hiljaa liikkua oikeinpäin myös jo ravissakin. Sekä alkaa jo liikkua omalla moottorilla eteenpäin, ettei tarvi enää kovasti pohjeavulla pyytää. Nyt ei tarvinnut muuta kuin kevyesti pyytää.

Puomityöskentely sujui kun vanhalta tekijältä. Mutta ristikolla piti sitten joka kerta pysähtyä ja siirtyä käyntiin, jonka jälkeen meni jalka kerrallaan yli.

Lopuksi vielä kuvasatoa tunnilta.

Näköjään joskus kannanattaisi tehdä asiat itse.

Kauhistuksen lihottamis missio.

 

Marraskuu 2012

Tältä kauhu näyttää tällä hetkellä. Vielä edelleen tarvitsee massaa ja lihasta ylleen. Suunta on kuitenkin oikea. Pelkästään ruokintaan ei ole kiinnitetty huomiota vaan, myös varusteiden sopivuuteen on panostettu, sekä lihashuollosta on huolehdittu. Kauhistuksen lihashuollossa on ollut mukana raudanluja ammattilainen equiterapeutti Ismo Haapanen Horsewellistä.

Syyskuu 2012

Laidunkauden jälkeen syysykuussa. Huomattava parannus ja kauhu alkaa muistuttaan taas hevosta. Sekä oli jo sen verran massaa että kehtasi viedä näyttelyihin. Näköjään hyvälaatuinen laidunruoho ja ruokinnan muutokset ovat saanet jo parannuksen aikaan. Melko lyhyessä ajassa. Lihotus sessio sen kun tästä jatkuu.

kesäkuussa 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotiin tullessa näytti tältä. Järkytys oli suuri kun hyvässä lihassa lähtenyt hevonen oli muttunut liian laihaksi ja huonokuntoiseksi. Vaikka luulisi asian olevan päin vastoin, kun hevonen tulee ratsuttajalta takaisin omistajalleen. Ell soitettiin välittömästi tarkistamaan mistä tämä tila johtuu. Kakara tutkittiin perin pohjin ja otettiin myös verikokeet. Fyysisesti hevosesta ei löytynyt muuta vikaa kuin se että on aliravittu. Verikokeista kävi ilmi vain se, että proteiini ja rauta arvot ovat liian matalat. Mikä ei sinänsä ole mikään ihme tuossa kunnossa. Joten poijalle ruvettiin syöttämään rautakuuri. Tästä alkoi missio kauhun lihotus.

Tammikuu 2012

Kauhu kakara totuttelemassa satulaan ja jalustimiin jotka roikkuu kyljissä. Valmistautumassa lähtöön ratsuttajalle. Poika on hyvässä lihassa, ehkä jopa hieman liiankin lihava.

Aina oppii jotain uutta!

Jee nyt on tehty ensinmäinenen banneri. Tosin mikään taidon näyte tuo ei ole. Teen paremman heti kun kerkeen ja opettelen kunnolla tuon ohjelman käytön. :D

Uutta että jotain vanhaa.

Aloittelen uudelleen täällä blogissa kirjoittelun, jos nyt kerkeis kirjotteleen vähän useimmin kun kerran vuodessa. Mistähän sitä aloittaisi. Taidan aloittaa aivan alusta. Elikkäs kirjoitan siitä miten nämä elukat ovat minulle päätyneet.

Kauhu 3v. vielä oripoikana.

Ensiksi hevoseni Ballet adagio for joy, jota kutsutaan lempinimellä "Kauhu". Tämä kaveri tuli minulle 2009 jolloin hän oli vasta pieni maitovarsa. Samalla myös toteutin pitkäikaisen haaveeni omasta varsasta, jonka itse kouluttaisin. Jos kaikki menisi päin prinkkalaa voisin siitä syyttää vain itseäni.

Matkalla kohti uutta kotia.

 Sitten koirani Valkoniityn Cappuccino, tottelee myös nimeä "capu". Olin jo pitkään haaveillut omasta koirasta. Tosin rodusta en ollut vielä tuolloin varma. Lopulta kuitenkin 2011 päädyin ostamaan capun, joka on pitkäkarvainen collie eli hulmuharjainen lassie. Päivääkään en ole tuon koiran hankkimista katunut. Se vaan on niin mahtavan luonteinen. Mutta aina ei kuitenkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista. Sillä tämä nuori herra on jo kertaalleen pelastettu kuoleman kielistä toukokuussa 2012. Koska oli mennyt nielaisemaan fleece lelustaan osan, joka oli tukkinut suolen pahasti. Nyt puolivuotta myöhemmin elämä on voittanut ja matka kohti uusia koitoksia on alkanut. :)


Lisää molemmista tulee löytymään kummankin omilta sivuilta. Jahka kerkeen tekeen kunnon esittelyt.

Tämän blogin tarkoituksena on vaan omaksi huvikseni esitellä koiraani ja hevostani. Lisää postauksia jahka saan ensin sivut tehtyä valmiiksi. :)